Tamperelaisen sarjakuvataiteilija Emmi Niemisen zine eli pieni sarjakuvavihkonen houkuttelee lukijat pariinsa internetin kuvavirrasta tutuilla eläimillä. Opossumi! Pingviini! Manuli! Nokkasiili! Eikä, katso nyt, miten yrmyjä ja söpöjä nuokin ovat! Kannessakin on komea capybara!
Niemisen sarjakuvan eläimet ovat samoja, jotka saavat meidät pysähtymään algoritmien virrassa ja synnyttävät nykyajan internetin polttoaineen, tunnereaktion. Hauskojen eläinten meemiytyminen on jatkumoa television luontodokumenteille: eläimet antavat meille lohtua, ja me elämme niiden kautta. Jotain kuitenkin jää puuttumaan eläimiä kohtaan kokemastamme empatiasta.
Niemisen sarjakuvassa nämä verkon logiikassa parhaiten menestyneet eläimet kaappaavat lukijan filosofisen pohdinnan äärelle. Teos antaa aluksi odottaa hauskaa lajikamaraa, mutta sen sijaan jokaisen eläinmuotokuvan rinnalle on nostettu säe teosta kuljettavasta runosta.
Näin sarjakuva haastaa asetelman, jossa eläimet typistyvät meille vain hauskoiksi kuviksi, välineiksi omalle hyvinvoinnillemme. Samalla se herättää kysymyksiä, osan suoraan, osan rivien välissä. Onko eläimellä sielu? Jos me näkisimme itsemme eläiminä, suhtautuisimmeko muihin eläimiin toisella tavalla kuin nyt? Mitä jos eläimet olisivat yhtä jaloja kuin mekin – ja me yhtä jaloja kuin he? Jos me peilaamme itseämme eläimiin ja samastumme heihin, voisiko se tapahtua syvemminkin kuin nyt?
Jaloja eläimiä on helmi, joka osoittaa tekijältään muodon suvereenia hallintaa ja ajattelun kirkkautta – ryppyotsaisuuteen sortumatta. Takasivulla lukijaa tervehtii hassunnäköinen pöllämystynyt lintu.
Emmi Nieminen: Jaloja eläimiä.
Sarjakuva, omakustanne 2023. 14 s.
Juttu on alunperin ilmestynyt katulehti Roheen numerossa 2/2023.