Anne Kalliola: Meidy on olemas. Karjalazet nuoret Suomes. 2023, s. 118. Tekstit suomeksi ja livvinkarjalaksi. Kääntäjä: Aleksi Ruuskanen.
Muuramelainen valokuvaaja ja graafinen suunnittelija Anne Kalliola tekee näkyväksi karjalaista nykykulttuuria. Valokuvista ja haastatteluista koostuvassa kirjassa Meidy on olemas ääneen pääsevät nuoren polven karjalaiset, joiden ote omaan ajassa elävään kulttuuriperintöönsä on vaikuttava.
Monilla suomalaisilla on karjalaisia juuria. Osalla karjalainen identiteetti kulkee suvun perintönä mutta osalla yhteys kieleen ja kulttuuriin on katkennut. Historiantapahtumat, eritoten sota, pakkosiirrot, evakkous, suomalaistaminen ja syrjintä, ovat osiltaan johtaneet kielen ja kulttuurin kitkeytymiseen. Traumaattisten kokemusten ja niiden aiheuttaman taakkasiirtymän käsittely on mahdollista usein vasta sukupolvien päästä.
Nuoren polven kokemuksista välittyvätkin historiantapahtumien ylisukupolvinen vaikutus ja menetysten aiheuttama kollektiivinen suru. Juurien ja yhteisön löytyminen puolestaan kuvataan usein tuntuvan kotiinpaluulta. Hankkeeseen liittyvä viidestä lyhytelokuvasta koostuva teos Karjalaine iäni ilmentää hienosti karjalaisen identiteetin työstämisen monia ulottuvuuksia: kotiinpaluu (kotihmyöštymini), etsiminen (ečindä), kipu (kibu), yhteisö (yhtehistö) ja ylpeys (ylbevys).
Karjalalaisuutta dokumentoivan hankkeen merkitys kasvaa yksilöiden ja nuoren polven kokemusta laajemmaksi. Hanke näyttää toimivan karjalaisilta karjalaisille, kulttuurisia yhteyksiä luovalla ja yhteisöä rakentavalla tavalla. Kokemuksista välittyvät myös moninaiset yhtäläisyydet muiden kieli- ja kulttuurivähemmistöjen asemaan sekä tarve tehdä yhteistyötä. Teos puhuttelee vahvasti myös valtaväestöä. Se haastaa marginalisoituihin vähemmistöihin liitettyjä vahingollisia stereotypioita ja väärinkäsityksiä sekä paikkaa massiivista rakenteellista tietovajetta, mikä ulottuu opetuksesta alkaen kaikkiin yhteiskunnan instansseihin.
Kielikysymys on akuutti
Nuorten puheenvuoroista välittyy tarve edistää karjalaisen kielen ja kulttuurin asiaa myös yhteiskunnallisesti. Erityisen akuutti on kielikysymys. Tuomo Kondie tuo esille uhanalaisen kielen kytkeytymisen ihmisoikeuskysymyksiin, sekä siihen kuinka karjalan kielen katoamisen myötä menetettäisiin lopulta yhteys koko kulttuuriin ja sen kantamaan erityiseen tietouteen. Samalla, kuten Mari Ikonen kiteyttää, häviäisi iso osa suomalaisen kulttuurin historiaa sekä pala suomalaisuutta. Nuorten sanoman toivoisi kiirivän hallitusohjelman kielipoliittiseen linjaukseen konkreettisina toimenpiteitä suomen lähimmän sukukielen säilymisen turvaamiseksi.
Tämän päivän uutisointia vasten kokonaisuudessa piirtyvä kuva lännen ja idän rajamailla ja vuorovaikutuksessa elävästä sekä diasporassa liikkuvasta ja muotoutuvasta moninaisesta kulttuuriperinnöstä puhuttelee aivan erityisellä tavalla. Lähtemättömästi mieleen painuu Laura Kurkilahden kuvaama karjalaisen matriarkan, isoäidin, elämänviisaus, jossa asiat ratkaistaan sen perusteella, miten ne vaikuttavat lastenlasten lapsenlapsiin. Sukupolvien välinen side ja jatkumo on katkeamaton.
Juttu on alunperin julkaistu Muuramelainen-lehdessä 20.9.2023.