Kritiikki näkyy! -hanke päättyi syyskuun lopussa.
Tästä merkinnästä löytyy yhteenvetoa hankkeesta ja apua verkkosivujen materiaalien hyödyntämiseen. Hanke pyrki löytämään erilaisia näkökulmia kritiikin asemaan, sen julkaisemiseen, tekemiseen ja vaikuttavuuteen.
Kritiikki näkyy! -hanke toteutettiin vuosien 2020-2023 aikana, ja hankkeen rahoitti Koneen säätiö ja toteutti Suomen arvostelijain liitto. Kiitokset kaikille hankkeen toimintaan osallistuneille ja yhteistyökumppaneille – teitä on lukuisia!
Nämä verkkosivut säilyvät monipuolisena lähteenä kritiikkiin, ajankuvaa luovine lähikritiikkeineen. Verkkosivuille saattaa tulla uusiakin julkaisuja tarpeen mukaan.
Lähikritiikki
Paikallis- ja kaupunkilehdissä julkaistu lähikritiikki on muodostanut suuren osan hankkeen toiminnasta.
Lähikritiikkiä on julkaistu 150 kappaletta, ja yhteistyökumppaneina on ollut 32 lehteä ympäri Suomen. Kriitikoita oli mukana 57.
Lähikritiikkikumppanit ovat julkaisseet arvioita paikallisesta näkökulmasta. Hankkeen aikana monien lehtien tilanne heikkeni entisestään, kun lehtitalot ovat supistaneet henkilötyövuosia ja julkaistavien numeroiden määrää. Lähikritiikkiä julkaistiin sekä painetuissa lehdissä että verkossa.
Paikalliskritiikin tulevaisuutta luovat myös kriitikot itse. Vaikka lähikritiikki avasi paljon yhteyksiä siksi, että Kritiikki näkyy! sponsoroi juttujen julkaisua maksamalla kriitikon palkkion, tärkeämmässä roolissa juttujen toteutumisessa oli poikkeuksetta kriitikon oma aktiivisuus. Juttutarjous paikallislehteen kannattaa, vaikka taustalla ei olisikaan hanketta. Paikallista kritiikkiä kirjoittava voi myös hakea työskentelyynsä apurahoja.
Lähikritiikkiä julkaistiin seuraavissa lehdissä: Aamuset, Epari, Hankasalmen Sanomat, Hämeenkulma, Ilmajoki-lehti, Iso Numero, Kaarina-lehti, Kaltio, Kamppi-Eira, Kangasniemen Kunnallislehti, Karjalan Heili, Kokkola-lehti, Kulttuuritoimitus, Kunnallislehti, Länsi-Suomi, Muuramelainen, Nivala-lehti, Nya Åland, Perhonjokilaakso, Pirkkalainen, Raahen Seutu, Rohee, Salon Seudun Sanomat, Selänne, Seutumajakka, Sompio, Säynätsalon Sanomat, Töölöläinen, Uusi Rovaniemi, Vuosaari-lehti, Ylöjärven Uutiset, Åbo Underrättelser.
Lähikritiikistä on ilmestynyt myös tutkimusta:
Maarit Jaakkola: Community-First Criticism: Reviewing Art and Culture in Local Newspapers. Journalism Studies, 28.4.2023.
Jaakkola on kirjoittanut myös suomeksi yleistajuisen artikkelin Lähikriitikko palveluksessanne! Yhteisöperustaisen kritiikin mahdollisuus – ja mahdottomuus – paikallislehdessä (5.5.2023), joka on ilmestynyt Kritiikin Uutisissa.
Lähikritiikkiä löytää täältä.
Toisin katsottu kritiikki
Toisin katsotun kritiikin tavoitteena oli sekä tuottaa kritiikkiä feministisistä ja dialogisista perspektiiveistä että avata inklusiivisuuden kysymyksiä taidekritiikissä. Hankkeen ja Suomen arvostelijain liiton edellinen julkaisu, vuonna 2021 ilmestynyt Yhteinen kritiikki – näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon (toim. Heidi Backström) avasi näitä kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Sen lisäksi verkossa julkaistiin Toisin katsottua kritiikkiä.
Toisin katsottu kritiikki on tarjonnut kestäviä välineitä kritiikin toteuttamiseen eri konteksteissa – ja myös hankkeen toteuttamisessa. Kysymykset saavutettavuudesta, esteettömyydestä, kritiikin muodoista ja sen piirissä vaikuttavista ryhmistä eivät lakkaa olemasta mielekkäitä osa-alueen ulkopuolellakaan.
Toisin katsotussa kritiikissä esimerkiksi:
Susi Nousiaisen artikkeli sukupuolen moninaisuutta käsittelevän taiteen kritiikistä, Helga Westin saamelaistaiteen kritiikkiä käsittelevä artikkeli, Mia Hannulan teksti kriitikontyön rakenteista ja tallenne Apurahat, tunteet ja toiveet -keskustelusta. Toisin katsottua on runsain mitoin täällä.
Kritiikin uudet tavat
Kriitikoiden ammattitaito kohdistuu vahvasti perinteiseen, painettuun mediaan, jossa kriitikko on nimenomaan kirjoittaja. Sosiaalisen median alustoilla taiteen vastaanotolla on monta muotoa, mutta ammattikriitikot eivät ole näille alustoille laajalti etsiytyneet.
Heidi Backström toteutti syksyllä 2021 kyselyn kriitikoille uusien medioiden käytöstä. Hän on kirjoittanut Kritiikki näkyy! -julkaisuun artikkelin kriitikoiden suhtautumisesta eri alustoilla julkaisemiseen ja omien praktiikkojensa uudistamiseen. Sen perusteella perinteisen kirjoittamisen ja muunlaisten toteutustapojen välillä on vielä kuilua kurottavana.
Kesällä 2022 julkaistiin yhteistyössä Helsingin yliopiston esittävän taiteen kritiikki -kurssin osallistujien töitä osana Kritiikin uusia tapoja. Opiskelijatöiden joukosta löytää dialogi- ja haastattelukritiikkiä, mutta myös videon ja podcastin. Kesällä 2023 julkaistiin kriitikoiden tekemää kritiikkiä pääsääntöisesti videomuodossa. Kritiikin uusia tapoja löytyy täältä.
Instagramin reels-osiosta @kritiikkinakyy löytyy myös Helen Korpakin tekemä sarja First Thoughts.
Keskustele kriitikon kanssa
Hankkeen piirissä tarjottiin yleisön jäsenille mahdollisuutta keskustella kahden kesken kriitikon kanssa esityksestä, konsertista, teoksista tai elokuvista. Osallistujat etsittiin pääasiassa sosiaalisen median kautta. Intiimit tilanteet olivat antoisia myös kriitikoille.
Jälkiä käydyistä keskusteluista löytää hankkeen Instagram-tililtä (@kritiikkinakyy).
Heidi Backström kirjoitti Kritiikin Uutisiin kolmiosaisen artikkelisarjan kohtaamisesta kritiikin välineenä, esimerkkinä mm. Keskustele kriitikon kanssa -konsepti. Sitä käsitellään artikkelissa: Kohtaaminen kriitikon työkaluna, osa 2: Keskustele kriitikon kanssa -konsepti.
Kritiikkiperformanssit
Hankkeessa toteutettiin viisi kritiikkiperformanssia.
Tehtävänanto oli tekijöille avoin: tilattiin kritiikkiperformanssi, jossa voi vapain käsin tutkia taiteen ja kritiikin suhdetta tai hahmottaa kritiikin olemusta tavalla tai toisella.
Pilvi Porkola, Seassa-kollektiivi, Eero Yli-Vakkuri, Inari Virmakoski ja Laura Rämä toteuttivat performanssit. Kritiikkiperformansseihin voi tutustua täällä.
Hanke sai kasvonsa esitystaiteen maailmasta. Verkkosivuillamme on kuva Niilo-Liisa Rastaasta, kritiikin kirjeenvaihtajasta. Klovni ja näyttelijä Laura Rämä esittää hahmoa.
Kritiikkiperformansseista löytyy artikkeli myös Kritiikki näkyy! -julkaisusta, sen on kirjoittanut Pilvi Porkola.
Julkaisut
Hanke tuotti kaksi painettua kirjaa. Molemmat on julkaistu myös vapaasti ladattavina pdf-versioina.
Vuonna 2021 ilmestyi Heidi Backströmin toimittama Yhteinen kritiikki – näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon. Teos hahmottelee mahdollisuuksia kritiikille keskusteluna, johon eritaustaiset ja erilaiset keskustelijat pääsisivät mukaan. Se etsii keinoja vahvistaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kritiikissä.
Keväällä 2023 ilmestyi Kritiikki näkyy! -julkaisu, jonka toimitti hankkeen työryhmä (Riikka Laczak, Vesa Rantama ja Maaria Ylikangas). Artikkelikokoelmassa nousevat esiin kritiikin rakentavat ja luovat ulottuvuudet. Kritiikki on paikallista, dialogista, syventävää ja syventyvää.
Kritiikki näkyy! -hankkeen julkaisut ovat osa Suomen arvostelijain liiton vuosikirjojen sarjaa. Ensimmäinen ja toinen vuosikirja ovat luettavissa täällä.
Residenssit
Globaali pandemia oli konkreettinen isku kaikille kohtaamisille, ja erityisesti residenssien osalta tilanne oli pitkään epävarma. Hankkeen residenssit saatiin kuitenkin toteutettua pääasiassa vuoden 2022 aikana. Performansseihin haettiin lähialueyhteistyötä, kohdemaina toimivat Pohjoismaat ja Baltia, ja kriitikoita Suomeen etsittiin samoilta suunnilta.
Residenssit tarjosivat kriitikoille mahdollisuuden osallistua itseään kiinnostavalle festivaalille ja luoda yhteyksiä paikallisiin kriitikoihin ja taiteilijoihin.
Vastuullisuuden kysymykset olivat eri tavoin esillä – turvallisuuden lisäksi matkustamisen ekologisesta ulottuvuudesta keskusteltiin kriitikoiden kanssa. Osa heistä päätyikin matkustamaan maata pitkin. Lyhyen residenssin puitteissa tämä ei kuitenkaan aina ollut mahdollista.
Residenssikriitikot ovat kirjoittaneet hankkeen residenssiblogiin.
Koulutus, tapahtumat ja webinaarit
Hanke järjesti tapahtumia pandemian väistyttyä. Useista tapahtumista on nähtävissä tallenne, esimerkiksi kirjakauppa Rosebud Sivullisessa toteutetusta Kritiikin After Work -keskustelusarjasta.
Tärppejä keskusteluista:
Joulukuussa 2021 järjestettiin Musiikkitalolla keskustelu “Art, Activism and the Freedom of Speech in Media”, jonka tallenne on Instagramissa. Keskustelu toteutettiin yhdessä Artists at Risk -järjestön ja Teatterin tiedotuskeskus TINFOn kanssa.
Helsingin kirjamessuilla 2022 keskusteltiin kritiikistä ja julkisuuden paineista.
Verkossa voi myös katsoa hankkeen inkluusiokoulutuksen.
Kolmiosainen, englanninkielinen webinaarisarja “Re-newing Reviewing: New and Innovative Practices among Art Critics” toteutettiin vuosina 2021-22.
Webinaareissa on keskusteltu diversiteetistä, rahasta ja rakenteista. Niiden ohessa on järjestetty työpajoja, joiden puitteissa osallistujat ovat päässeet työstämään kirjoittamiseen tai kriitikon työhön liittyviä kysymyksiä webinaarien näkökulmista. Webinaarit toteutettiin yhdessä Nordicomin, Göteborgissa sijaitsevan Pohjoismaisen media-instituutin kanssa.
Webinaarien tallenteet löytyvät hankkeen verkkosivujen kautta.
Kritiikin lähitulevaisuus
Monivuotinen kritiikkiin keskittyvä hanke tarjoaa ainutlaatuisen perspektiivin kritiikin tilanteeseen – niin vahvuuksiin kuin kipukohtiinkin. Kritiikin rakenteet vankimmillaankin heiveröisiä. Kriitikon asema usein vapaana kirjoittajana on prekaari. Tuote on yhä useammin lyhyt arvio, ja kritiikin laajuus kulttuurikritiikkinä jää tällä hetkellä hyvin satunnaisen apurahatyöskentelyn varaan.
Kesällä 2022 julkaistu Kulttuuribarometri 2022 (Kantar ja Suomen kulttuurirahasto) kertoo kuitenkin, että kritiikin arvostus on kasvanut. Muutos kymmenen vuoden takaiseen kyselyyn ei ole järisyttävän suuri, mutta kasvu painottuu selvästi nuorempiin ikäluokkiin. Kritiikin lukijat eivät siis ole katoamassa suurten ikäluokkien väistyessä. Pistemäisemmin tästä kertoo Helsingin yliopistolla hankkeen aikana järjestetty Esittävien taiteiden kritiikki -kurssin suosio: kaikki halukkaat eivät mahtuneet ryhmään, joka veti yli 20 kurssilaista. Keskeinen kysymys onkin, miten uudet tekijät pääsevät mukaan kritiikin piiriin, ja miten heidän pitkäkestoinen toimintansa on mahdollista.
Taidekritiikki on edelleen osa julkista keskustelua. Kulttuurijournalismin henkilökeskeisyys ja taiteilijoiden ja julkisuuden henkilöiden lisääntyneet mahdollisuudet hallita itseään koskevaa julkisuutta sosiaalisen median avulla näkyvät silti myös kritiikin oikeutuksen kyseenalaistamisena. Kritiikkiä koskeva tieto ja osallisuuden kokemukset ovat tärkeitä tapoja murtaa kritiikkiin liitettyjä negatiivisiakin mielikuvia.
Laajemmassa mielessä 2020-luvun ensimmäisinä vuosina on piirtynyt aiempaa selvemmin esille globaalin järjestelmän terveydellinen, sosiaalinen, ekonominen ja ekologinen särkyvyys. Elämme monen kriisin keskellä, ja monet suhteellisen vakaina pitämämme asiat ovat sattumalta juuri näinä vuosina lähteneet liikkeeseen. Olemme hankkeen aikana saaneet harvinaisen mahdollisuuden kysyä myös isoja kysymyksiä kritiikin merkityksestä ja asemasta kriisintunnun keskellä.