Kirsi Koivuportaan kirjoittama Seitakuoron 50-vuotishistoriikki kertoo, että kuoron nimi velvoitti vuonna 1961 perustetun kuoron ottamaan ohjelmistoonsa mukaan lappilaista musiikkia. Seitakuoron kotisivujen mukaan heidän tarkoituksensa on esittää korkeatasoista ja haasteellista kuoromusiikkia Pohjois-Suomessa.
Vuonna 1982 kuoro julkaisi ensimmäisen albuminsa Ei unta vaan elämää. Miltä yli nelikymppinen levy kuulostaa nykykorvin – toteutuiko Seitakuoron filosofia jo tuolloin?
PARIKYMPPISIÄÄN VIETTÄNEEN Seitakuoron ideana oli paitsi juhlia konsertein pyöreitä, myös tallentaa omaa ohjelmistoa. Kuoronjohtajana toimineen Tuulikki Närhinsalon mukaan levylle otettiin lappilaisten säveltäjien ohjelmistoa, peräti merkittävällä määrällä. Mukaan pääsivät Holger Sihvola, Pekka Rautio, Jouko Lindfors, Kullervo Karjalainen ja Timo Kurki sekä ”junantuomat” Erkki Apajalahti ja Närhinsalo itse. Lisäksi levyllä kuullaan pakolliset Sibeliukset, Madetojat, Fougstedtit ja kansanlaulut.
Levy äänitettiin 1982 Meltauksen kappelissa yhdessä viikonlopussa. Äänittäjänä toimi Robi de Godzinsky. Osa levyn teoksista on edelleen kuoron ohjelmistossa. Seitakuorossa pitkään mukana laulaneen Tuija Alarieston mukaan osa levyn kappaleista ovat jo vanhentuneita, mutta esimerkiksi A-puolen päättävää Karjalaisen säveltämää Syksyä on edelleen hienoa laulaa.
KIELTÄMÄTTÄ LEVY kuulostaa paikoin hyvinkin vanhanaikaiselta. Välillä musiikista tulee mieleen vakava ja mustavalkoinen SF-elokuva, jossa näyttelijät lausuvat repliikkejään teatraalisesti artikuloiden. Vakavuus taittuu parhaimmillaan lämpöisän intiimiksi erityisesti kuoron laulaessa hiljaa.
Pääosin kuoro vetää laulut perusasetuksilla ilman sen kummempaa mehuttelua. Tempot ovat läpi levyn aika laiskoja, mutta eivät laahaavia.
Ei unta vaan elämää on levyllinen kohtuullisen tasapainoista ja harmonisesti soivaa kuoromusiikkia ajan kriteereillä.
Rovaniemen levyt:
Seitakuoro: Ei unta vaan elämää (1982)
Juttu on alunperin ilmestynyt Uusi Rovaniemi -lehdessä 9.3.2023.