Tuore tietokirja pistää pohtimaan, mitä pian edessä oleva äänestyspäätös kertoo itsestäni.
Viralliseen eduskuntavaalipäivään on aikaa enää neljä yötä, ja iso osa äänestäjistä pohtii edelleen sitä, kenelle ehdokkaalle oman arvokkaan äänensä sunnuntaina antaisi. Media on esitellyt sekä ehdokkaita että vaaliohjelmia läpi alkuvuoden ja puoluetoimistot ovat laatineet mitä juonikkaampia vaalistrategioita ja mainoskampanjoita.
Ehdokkaat kiertävät vaalitoreilla ja -tapahtumissa eri puolilla maakuntaa muuttaen vettä viiniksi niissäkin paikoissa, joissa kuravesi on maannut routavaurioista kärsivillä maanteillä jo liiankin pitkään. Äänestäjille lupaillaan kaikenlaista: kerrotaan millaiset arvot ovat tärkeitä ja kenen asialla milloinkin ollaan. Miten tästä sekametelisopasta selvittäisi, kenelle juuri minun kannattaisi oma ääneni antaa?
Tätä lähes vuosittain toistuvaa ongelmaa pyrkii tutkija, yrittäjä ja tietokirjailija Hanna Willman-Iivarinen avaamaan tuoreessa kirjassaan Satunnainen äänestäjä – äänestämisen psykologia.
Äänestäjän oma identiteetti vaikuttaa luonnollisesti merkittävästi siihen, mistä puolueesta omaa ehdokasta lähtee haarukoimaan. Kenen äänestäjäkuntaan haluan tai en halua kuulua? Mitä tietyn puolueen äänestäminen symboloi tai kertoo minusta? Millaisena äänestäjänä haluan nähdä itseni? Nämä ovat kysymyksiä, joita myös Willman-Iivarinen nostaa kirjassaan esiin ja pyrkii etsimään niihin ansiokkaasti vastauksia.
Yksittäistä ehdokasta tai jopa puoluetta suurempi merkitys äänestyspäätöksen takana on usein se, ”mitä muut minusta ajattelevat”. Siten moni ääni voi valua sinne, mikä on yleisesti hyväksyttyä, eikä välttämättä suoranaisesti kuvasta äänestäjän omaa arvomaailmaa.
Yhtenä esimerkkinä esiin nostetaan pääministeri Sanna Marin (sd.). Kirjan perusteella Marin voidaan laskea hyvin äänestäjäkuntaa kahtiajakavaksi ehdokkaaksi. Toisaalta Marinin äänestämisen taustalla nähdään modernius, naisten etujen ajaminen, mutta toisaalta hänen äänestämisensä nähdään myös pinnallisena ja jopa sokeana fanittamisena.
Satunnaisen äänestäjän mielenkiintoista antia on pohdinta siitä, mihin äänestäminen menee tulevaisuudessa. Kun äänestäjä ulkoistaa päätöksentekonsa algoritmien valjastamille vaalikoneille ja myöhemmin tekoälylle, hän luopuu päätöksentekovallastaan vapaaehtoisesti. Olennainen kysymys onkin, kuka määrittää tekoälyn arvot.
Willman-Iivarisen Satunnainen äänestäjä – äänestämisen psykologia on ennen kaikkea tutkimusmatka omaan itseen. Kirja haastaa miettimään sitä, minkälainen poliittinen maailmankuva minulla on, ja kenties avaamaan syitä myös sille, miten olen aiempina vuosina päätynyt äänestämäni ehdokkaan taakse. Kirja antaa työkalut ymmärtää myös sitä, että näkökulmia äänestyspäätöksen takana on monia, eikä kenelläkään ole oikeutta kyseenalaistaa toisen tekemiä päätöksiä demokraattisessa maassa.
Kirja on nyt, somehäirinnän ja vastakkainasettelun aikana ajankohtaisempi kuin kenties koskaan aikaisemmin.
Juttu on alunperin julkaistu Kaarina-lehdessä 29.3.2023.