Vuonna 1960 Englannin suosituin yhtey oli The Shadows, jonka ykköshitti Apache viihtyi singlelistan kärjessä viisi viikkoa. Yhdysvalloissa listojen kärkisijan valloitti puolestaan Walk Don’t Run, esittäjänään The Ventures. Molemmat bändit soittivat instrumentaalimusiikkia. Kolme vuotta myöhemmin suomalainen The Sounds kiipesi kotimaisten listojen kärkeen Emmalla, twistiksi sovitetulla kansansävelmällä. Tyylisuuntaa alettiin kutsua rautalankamusiikiksi. Siitä innostuttiin myös Raahessa.
Veikko Honkavuoren johtama Waymen perustettiin 60-luvun puolivälissä. Kokoonpanossa soittivat komppikitaristi Heikki Anttila, bassokitaristi Matti Tulinen, kitaristi (akustinen) Jorma Ranta ja rumpali Kari Peuhkurinen. Bändi ei kuitenkaan koskaan päässyt levyttämään. Sen aika tuli vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun tyylisuunnasta tuli Topi Sorsakoski & Agentsin myötä valtavan suosittua 1980-luvulla. Waymen soitti comeback-keikkansa Raahen Seudun järjestämässä konsertissa. Uusien keikkojen innoittamana päätettiin viimein äänittää yhtyeen ensimmäinen LP. Omakustanteinen Kitara ja meri julkaistiin Merikadun koulun auditoriossa sunnuntaina 8. joulukuuta 1991. Unelma oli toteutunut.
Levy äänitettiin ja miksattiin neljässä päivässä lokakuisessa Oulussa Soundmix-Studiolla. Hommsata vastasi raahelaisille bändeille tuttu Jouko Nikula. Waymenin kokoonpanoa oli vahvistettu Pauli Ylitalolla, jonka mattona soivat koskettimet tuovat levylle ajanmukaisen synasoundin. Toinen uusi jäsen oli rumpali Markku Somero. A-puolelle tuli rautalankaklassikoita, B-puolelle Honkavuoren ja Ylitalon yhteistyönä syntyneitä, Tulisen tulkitsemia raahelaisaiheisia lauluja. Soitto on kauttaaltaan hallittua ja varmaa. Nykykuulijaa voi hymyilyttää tuotannon kokonaisilme, mikä selkeästi kiinnittyy 90-luvun taitteeseen. Kitara ja meri on uudelleen arvioituna nostalginen raahelaisklassikko, jota aika on kohdellut lempeästi.
Waymen: Kitara ja meri. 1991.
Juttu on alunperin ilmestynyt Raahen Seudussa 24.3.2023.