Pohjoinen erämaa ja sen autioituvat pikkukylät ovat jo pitkään edustaneet suomalaisessa kirjallisuudessa mytologisoitua, enemmän tai vähemmän hullua toiseutta, jossa eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Pekka Juntin esikoisromaani Villikoira osuu samaan jatkumoon.
Romaani liikkuu kolmella aikatasolla. Päähenkilö, nuori Samuel haluaa musheriksi eli koiravaljakon ajajaksi. Ensimmäinen aikataso kuvaa hänen yrityksiään sopeutua ylitorniolaiseen kyläyhteisöön ja jahdata karanneita villikoiria. Toisella aikatasolla Samuel piilottelee erämaakämpässä ja nääntyy hitaasti nälkään. Kolmannessa aikatasossa päähenkilönä on jatkosodan aikaan elävä nuori Aila, joka haikailee pohjoisen korvesta kaupunkiin.
Juntti ei esikoiskirjailijana ole mikään tottunut tarinaniskijä. Kolme eri aikatasoa sidotaan yhteen huolimattomasti, ja naturalistisen yksityiskohtainen kerronta on pahimmillaan puuduttavaa. Hahmokuvauksessa Villikoira luottaa klassisiin arkkityyppeihin: siekailemattomasti rivouksia puhuvat omapäiset naiset, hieman uhkaavat jurot poromiehet ja erämaakämpässä yksin ryyppäävä, hitaasti hulluksi tuleva päähenkilö kalskahtavat moneen kertaan nähdyiltä stereotyypeiltä, vaikka tämäntyyppiset hahmot voikin todellisesta elämästä tunnistaa.
Luontokuvaus on yhtä turvallisen tuttua kuin romaanin muukin Lappi-kuvasto, mutta parhaimmillaan siitä välittyy viaton rakkaus vaarallisiin kairoihin, karuihin erämaakämppiin ja jylhiin koskiin. Silti luonnonsuojelijan suoranainen saarnaavuus on paikoin liian alleviivaavaa, vaikka asiasta itsestään olisikin samaa mieltä. Erämaakämpän nälkiintymiskuvauksissa on yritystä Timo K. Mukan kaltaiseen groteskiin inhorealismiin, mutta siitä puuttuu Mukan hullunkiintoinen vimmaisuus, ja lopputulos on lähinnä hämmentävä.
Juntilla on vielä matkaa aidosti omaääniseksi kirjailijaksi. Esikoisteoksen jaksaa silti viihteekseen lukea, ja kielellistä tyylitajua ammattikirjoittajalla selkeästi on.
Pekka Juntti: Villikoira. 2022. Otava. 352 s.
Juttu on alunperin ilmestynyt katulehti Roheen numerossa 1/2023.