Puu on kaikkien kaveri: se välittää ravinteita maasta, sitoo hiilidioksidia ja tuottaa happea, kuivaa juuristollaan maata ja ehkäisee samalla maan pinnan kulumista. Puu on kaunis ja käyttökelpoinen osa ympäristöämme – harvan mielestä puu on ruma.
Viherympäristöliiton sivuilta paljastuu, että edellä mainitun lisäksi kaupunkipuut vaientavat melua, sitovat pölyä ja ilmansaasteita, varjostavat ja viilentävät sekä auttavat pinnoitetuille kaduille kerääntyvän huleveden poistossa.
Puu on parhaita ystäviämme ilmastonmuutosta torjuttaessa ja muutenkin. Jostain syystä puu tuntuu unohtuneen tai siihen suhtaudutaan välttämättömänä pahana viimeaikaisessa kaupunkisuunnittelussa.
Vietin muutaman vuoden lapsuudestani luonnonmukaisella mäellä Lauttasaaren vesitornin juuressa olleessa päiväkodissa. Paikka oli seikkailevalle pikkupojan luonteelle mitä ihanin, isojen kivien kätköissä voi leikkiä ja avokalliot sekä vanhat saaristomännyt loivat tunnelmaa.
Riikka Puhakka, Juho Rajaniemi ja Marja Roslund, kaupunkisuunnittelun ja luonnon ympäristön asiantuntijat kirjoittivat vastikään Helsingin Sanomissa omia kokemuksiani sivuten luonnonmukaisen pihan merkityksestä lapsen kasvulle ja kokemusympäristön kehittymiselle.
Luonnonmukainen ympäristö hyödyttää lasten hyvinvointia, fyysistä aktiivisuutta, keskittymiskykyä ja oppimista. Tutustuin muutama viikko sitten Martta Wendelin-päiväkotiin Tuusulassa. Paitsi että rakennus on kiinnostava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan, niin sen piha on esimerkillinen: vaikka maan alla kulkevat johdot olivat pakottaneet kaatamaan osan tontin luonnosta, iso osa vanhaa koivikkoa on säilytetty luonnonmukaisena ja uudelleen käsitelty pihakin oli lupaava, kunhan kasvillisuus pääsee kasvamaan.
Olisikin kiinnostavaa seurata, miten Wendelin-päiväkodin lapset muistavat oman kasvuympäristönsä vanhempina.
Yksikin puu on parempi kuin ei yhtään puuta. Helsingissä on toki hienoja suunniteltuja ja luonnonmukaisia viheralueita, yleensä vanhoilla alueilla kuten Töölössä. Mutta kun kaupunkia tiivistetään, niin jostain on silloin tingittävä – usein puista ja kasvillisuudesta. Ikäviä esimerkkejä löytyy pikaraitiovaunun uusilta reiteiltä sekä kaupunkistrategian mukaan tiivistettäviltä asuinalueilta.
Ajankohtaisena esimerkkinä valitsen tähän Yliskylänlahden rantametsän asemakaavaehdotuksen, joka toteutuessaan tuhoaa asukkaiden luontoyhteyden ja muiden muassa korppien, palokärkien ja pikkulepakoiden asuinaluetta. Uusille alueille istutettavat puut ovat usein harvassa ja surullisen näköisiä risuja eivätkä juuri menesty varsinkaan piha-autokansien päällä. Luonnon kanssa tulisi olla herkkänä ja kuunnella asukkaiden näkemyksiä poikkeuksellisen tarkkaan. Kasvillisuuden mielenterveyttä tukevasta vaikutuksesta lasten ohella aikuisille ei ole epäilyksiä. Ohjeeksi voisi ottaa, että jokaisen kaadetun kaupunkipuun tilalle olisi istutettava vähintään parikymmentä uutta.
Töölönlahden puistoalueisiin onnistuttiin sijoittamaan liki kuusi miljoonaa euroa aikoinaan – kiinnostavaa rahankäyttöä, jolla syntyi keskustaamme kuivunut aro turistien ja alueella liikkuvien kansalaisten ihmeteltäväksi.
Arkkitehti Olli Hakanen kuuluu niihin kaupunkiaktivisteihin, jolla on sanojen lisäksi myös toteuttamiskelpoisia ideoita Helsingin kehittämiseen, usein luovalla, toisinaan radikaalilla tavalla, joka ei tule virkakoneistolle edes mieleen. Myös sana on Ollilla hallussaan. Kaupunkimme vehreyden kehityksestä hän on todennut: ”Helsingissä vihreiden luontosuhteesta on ollut jäljellä vain lehmänkauppa, myyräntyö ja karhunpalvelus.” Kaupunginvaltuutettu Pekka Sauri (vihr.) näyttää tämän huomanneen. Hän on tehnyt valtuustoaloitteen Töölönlahden ”puiston” päivityksestä. Toivottavasti aloite menee läpi ja alkaa tapahtua: onhan alue nykyisellään todellakin outo ja autio: kuivunut nurmikenttä.
Annan Saurille ja kaupungin muille päättäjille halvan vinkin: unohtakaa hankalasti rakennettavat ja tarpeettomat vesiaiheet – meren lahti riittää – ja ostakaa Esplanadin palmujen sijaan ensi keväänä muutama sata valmiiksi isokokoista lehtipuuta, jotain nopeakasvuista. Istuttakaa ne hajalleen Töölönlahden arolle tekoälyn määrittämille paikoille, antakaa ystäviemme kasvaa ja toimia. Luonto ja ilmasto kiittävät ja kyllä kaupunkilaisetkin kaverinsa löytävät.
Juttu on alunperin ilmestynyt kaupunkilehtien Kamppi-Eira ja Töölöläinen numerossa 16/2023.