Arkkitehti Alvar Aalto on todennut nimikkomuseonsa vihkitilaisuudessa, ettei hän halua sitä paikkaa itselleen henkilönä vaan elävän tilan luovuudelle.
Arkkitehtuurin, muotoiun ja kulttuuriperinnön kohtaamispaikaksi profiloitunut Aalto2-museokeskus mahdollistaa entistä monipuolisemman näyttely- ja tapahtumatoiminnan.
Aikansa mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin sidotun rakennustaiteen perintö elää ja muotoutuu kunkin aikakauden käsitysten ja käyttötarpeiden mukana. Modernin arkkitehtuurin perinnön merkitys on uudelleenmäärittelyn alla.
Aalto-arkkitehtuuria esitetään ehdolle Unescon maailmanperintöluetteloon. 13 kohteen hankkeessa ovat mukana Säynätsalon kunnantalo ja Muuratsalon koetalo. Vuonna 2025 jätettävään hakemukseen odotetaan päätöstä seuraavana vuonna. Toteutuessaan se merkitsisi uudenlaista virtaa paikalliseen elämään.
Alvar Aalto -säätiön johtaja Tommi Lindhin mukaan maailmanperintökohteeksi pääseminen tarjoiaisi mahdollisuuksia arkkitehtuurikavastuksen, näyttely- ja tapahtumatoiminnan, matkailun, rakennusperintötyön ja kansainvälisen yhteistyön osalta.
Toimittaja Jaakko Lyytinen käy artikkelissaan ”Alvar Aallon hankala perintö” (HS 23.6.2023) läpi myös niitä moninaisia haasteita, joita maailmanperintölistalle ehdolla olevan rakennuskannan ylläpitoon, suojeluun ja käyttöön liittyy.
Aalto2-museokeskuksen avajaisnäyttely avaa Unescon maailmanperinnön merkitystä. Näyttelykokonaisuus valottaa maailmanperinnön käsitettä ja nostaa esille sen tunnetuimpia kohteita. Esitellyiksi tulevat Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta ja aineetonta kulttuuriperintöä edustava saunakulttuuri. Esillä on lisäksi luetteloon jo valittuja modernin arkkitehtuurin kohteita, joihin rinnastettuna voi hahmottaa suomalaisen rakennustaiteen erityislaatua.
Maailmanperintöehdotuksen ytimessä oleva humaanin arkkitehtuurin painotus tekee eroa kansainvälisestä teollisesti suuntautuneesta modernismista. ”AALTO – Työ ja elämä” -näyttelykokonaisuudesta välittyy, miten arkkitehtuuri on ollut osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Erityistä on pohjoiseen ympäristöön juurrutetussa rakennuskannassa ilmenevä luonnonmukaisuus ja luontoyhteys.
Aaltojen aikana rakennustaiteellinen suunnittelutyö oli kokonaisvaltaista, arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen eri alat kattavaa. Erityistä luovuutta on vaatinut työhön sisältyvien sosiaalisten, humaanisten, taloudellisten ja teknisten ”probleemisikermien” ratkaiseminen. Arkkitehtien nykyinen toimenkuva on työnjaon ja erikoistumisen myötä toisenlainen.
Erityisen vaikutuksen tekee Aaltojen rakennustaiteessa ilmenevä yhteys inhimillisiin, demokraattisiin ja ekologisiin arvoihin. Keskiössä on käyttäjä ja inhimillinen mittakaava.
Aalto loi arkkitehtuurin keinoin avoimuutta, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteisöä yhteen kokoavia tiloja. Tyylinsä perustana Aalto on kiteyttänyt olevan luonnon orgaaninen elämä. Toteutuksessa myös kunnioitettiin luontoa. Ajattomia arvoja, joita on tärkeä vaalia.
Juttu on alunperin ilmestynyt Säynätsalon Sanomissa 17.8.2023.