Elämäni kansalaisena on keveästi kirjoitettu kirja raskaista aiheista: köyhtymisestä, yhteiskuntaluokista ja perhesuhteista. Kirjailija tippuu keskiluokasta ja asunnonomistajuudesta vuokrataloon, sellaisten ihmisten keskuuteen, joita hän ei aina ihan ymmärrä.
Hämmennystään talon asukaskokouksessa ja tupakkaringissä kuvaava Auli Viitala on tullut tutuksi Ylen kolumnistina, ja hänen tekstissään on paikoin kolumneista tuttu tyyli: kulutuskulttuurille ja sen tekopyhyydelle nauretaan estottomasti.
Kirjan pohdinnat luokasta saavat minut ajattelemaan omaa asemaani yhteiskunnassa ja katsomaan peiliin kaiken sen hyvän kanssa, mitä olen saanut osakseni, huolimatta toistuvista sairaslomista ja työttömyysjaksoistani.
Viitalan teksti saattaa puhutella minua siksi, että olen kirjailijan tavoin saanut kodin perinnöksi keskustelutaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Samaistun Viitalan teksteissä myös siihen, että nykyisessä elämäntilanteessani taloudellista pääomaa on niin vähän, että lehtijutut omakotitalossaan asuvista ihmisistä, jotka kärsivät joutuessaan luopumaan toisesta autosta tai Alppien laskettelureissuista, lähinnä ällistyttävät.
Kirjailija kuljettaa lukijaa perheensä erilaisten ihmisten näkökulmien kautta. Keskiluokan kiemuroihin johdattaa kuvaus opettajaäidistä, joka sytyttää intohimon tieteelliseen maailmankuvaan. Työväenluokan herättämiä ajatuksia ruoditaan lapsuuden Leningradin-matkakaverin, työväkeä ihannoivan opettajaisän lähtökohdista, ja juttuhetkissä työläiseksi luonnehditun puolison kanssa.
Kirjassa ollaan yhteiskunnallisten ja ihmisten välisten erojen äärellä, ja viimeisessä luvussa teemaan sukelletaan syvimmälle. Siinä Viitala kuvaa suhdetta kehitysvammaiseen veljeensä ja kehitysvammaisten oikeudetonta asemaa yhteiskunnassa. Luku on kirjan koskettavin, koska erojen lisäksi siinä kuvataan sidettä toiseen ihmiseen ja rakkautta, joka pakahduttaa. Rakkauden lisäksi myös muita tunteita maalataan esille arastelematta. Huumorilla on osansa tässäkin luvussa, mutta se ei ole sarkastista, vaan hellää naurua, joka melkein itkettää.
Auli Viitala: Elämäni kansalaisena. Kirjapaja 2023. 163 s.
Juttu on alunperin ilmestynyt katulehti Roheen numerossa 2/2023.