Ilmastonmuutoksen takia sukupuuton partaalla elävä lumiukko, tupakoiva nunna, murhasta tuomittu pappa sekä käytettyjä hammasharjoja keräilevä Sotaratsu Hemmo Leivos. Kaikki nämä ovat päähahmoja piikkiöläistaustaisen, nykyisin turkulaisen kirjailjia Juhani Branderin uusimmassa teoksessa, lyhytproosakokoelma Pertun Ritvassa.
Pertun Ritva sisältää peräti seitsemänkymmentä parin sivun mittaista lyhyttä tarinaa. Yhteistä näille tarinoille on niiden äärimmäisen tiivistetty kerrontatapa, lyhyet lauseet, joiden avulla luodaan paikoin tunnistettavan stereotyyppisiä henkilöhahmoja, paikoin absurdeja tilanteita, joiden suuntaa lukijan on ennalta mahdotonta ennustaa.
Yleistunnelma on alakuloinen, mutta alakulon alta pilkistää huumoria, sekä terävää irvailua yhteiskunnan normeille sekä rooleille.
Rivien välissä
Branderin lauseet ovat taitavasti hiottuja, siten, että lopulta tärkeimmiksi muodostuvat rivien välit, joita lukijan on pakko pysähtyä pohtimaan. Välillä teksti on kuin runoa tai aforismia:
”Illalla toimiston ovi käy. Hiljainen, siivoojien tuntikausia sitten hylkäämän tilan alakulo. Pinnistelevän sähkön väri kaikkialla. Painuneitten nahkasohvien asiakasvuodet.”
Välillä taas lyhyin lausein punotaan juonta:
”Kalliista keitosta löytyvä hius aiheuttaa porua. Kokki tuntee arvonsa ja kieltää rikoksen. Tarjoilija on värjännyt tupeensa kirkuvan punaiseksi, kantarellisopassa uiva hius on musta. Kaikki ruokailijat ovat blondeja, luonnostaan. Vahtimestari on kalju.”
Stereotypiaa ja parodiaa
Pertun Ritvasta voi löytää tunnistettavia stereotyyppisiä hahmoja ja niiden parodiamaista kuvausta, samaan tapaan kuin muutaman vuoden takaisessa mustaa huumoria rönsyilevässä kotimaisessa M/S Romantic -televisiosarjassa. Sarjassa parodioitiin risteilylle lähteviä stereotyyppisiä hahmoja, Pertun Ritvassa puolestaan on monia ihmishahmoja, joita moni voi löytää omasta tuttavapiiristään: kansalaisopiston opettaja Rami, kaikkien kadehtima Pertun Ritva, jonka elämässä onnistuu kaikki sekä Kanarian matkalle lähtenyttä tunnistettavaa porukkaa:
”Koneesta löytyy Aaltosta, Impistä, Keppilää ja Rahikaista. Yksi on sananmukaisesti syntynyt kuusen juurella, toinen pöllintekijän pojaksi, kolmas oppi lukemaan viisitoistavuotiaana.”
Tuttujen hahmojen lisäksi teoksessa vilisee tuttuja paikkoja; kilpikonna uiskentelee kaarinalaisessa ammeessa, ajetaan pitkin Salon moottoritietä ja piikkiöläisiä irvaillaan.
Absurdeja tapahtumia
Tunnistettavan stereotyyppisiä hahmoja enemmän teoksessa on kuitenkin vielä ristiriitaisia tyyppejä, joiden elämäntarinaa kukaan ei voisi arvata, kuten Arja Höglund, salolainen palkkamurhaaja, oveen rakastunut Hannele tai puolisokea viikinki, Sven.
Paikoin hahmot ja tarinat menevät hyvinkin absurdeiksi. Syöpä-tarinassa eri syövät käyvät terapiaryhmässä, koska kärsivät ihmisiin kohdistuvasta läheisriippuvuudesta. Haimasyöpä ja kehkosyöpä ovat tunnettuja bestiksiä. Nilkka-tarina taas muistuttaa absurdiudessaan Nikolai Gogolin Nenä-novellia, mutta siinä missä jälkimmäisessä mies kadottaa nenänsä, tässä nainen löytää kadulta nilkan, josta tulee lopulta kuuluisa.
Miehen rooleja
Branderin vuonna 2020 ilmestynyt esseekokoelma Miehen kuolema – pohdintoja maskuliinisuudesta käsitteli miehisyyden rooleja yhteiskunnassamme. Myös Pertun Ritvassa näkyy kaikuja samasta teemasta, hienohkosti irvaillen.
Lucien, Saaran rakastaja -tarina kertoo ulkomaalaisesta miehestä, jota kohtaan suomalainen mies kokee alemmuutta. Riitti-tarinassa puolestaan isä vie poikansa metsään, jossa hän kertoo, miten miehenä tulee olla: ”Hän kertoo, miten maailmassa pitää luhakkaisena sonnina olla. Sanansa mittaisena meistä sarvipää jokainen, rehellinen ja luotettava. – – – Aamulla puuro ja illalla rukous. Hiuksilla ei mies tee mitään.”
”Tämä on isäntämiesten maa. Täällä tasa-arvoa on se, että vaimo pääsee joskus rattiin.”, todetaan taas Kansanedustaja-nimisessä kertomuksessa.
Roolidotuksia paitsi irvaillaan, niitä myös tarinoissa tarkoituksella rikotaan.
Unelmien poikamies -tarinassa nimihenkilö uhmaa miehen rooliodotuksia:
”Vanhat sukupuoliroolitkin tässä painavat; miehen voi aina uhrata sotaan, televisiomainoksien isäklovniksi tai siltojen alle. Unelmien poikamies tekee toisin. Hän – – – juoksee kuvauspaikalta pakoon kaikkea sitä, mitä häneltä odotetaan. Hän heittää vastenmielisen puvun pöpelikköön ja piiloutuu lähimetsään. Seuraavana päivänä hän antautuu paikallislehdille ja itkee televisiossa heikkouttaan.”
Normeja rikotaan
Normeja rikotaan myös Nuorikkoa näyttämässä -tarinassa, jossa sulhasehdokas kertoo kahvipöydässä vanhemmilleen tyttöystävänsä masennuksesta, kleptomaniasta sekä seksuaalisista mieltymyksistä. Elämän jatkuvuuden tähden -tarinassa taas koko suku lähtee nuoren parin mukaan hedelmöitysklinikalle spermanluotukseen.
Pertun Ritva -kokoelma saakin pohtimaan, mitä tapahtuu, jos poikkeaa normeista tai käyttäytyy odotusten vastaisesti. Se näyttää yhteiskuntamme absurdejakin käyttäytymismalleja, sekä rooleja, joihin ihmisten odotetaan sopivan.
Mitä tapahtuukaan jos armeijan kovin äijä onkin kertausharjoitusten Marjo? Mitä jos kauniin jugendtalon hissiin on kustu, tai liiaksi treenattu hauis lentää lopulta avaruuteen? Entä jos Jasse Haapanen ei suostukaan elämään kuten muut ikäryhmänsä pojat? Tämä herättää tietysti ärtymystä muissa:
”Lasse juoksi haulikon kanssa takapihalle ja ampui Jassea selkään. Valitettavasti hän ei kuollut”.
Juhani Brander: Pertun Ritva, Siltala 2022.
Juttu on alunperin ilmestynyt Kunnallislehdessä 21.2.2023.