Taiteilijat ovat näyttävästi jo vuosia haastaneet monin tavoin – taiteen keinoin ja taideinstituutioita keskusteluun osallistamalla – käsittelemään kulttuurisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden tarpeeseen liittyviä kysymyksiä. Kriittisinä aiheina ovat yhtä lailla niin yhteiskunnan syrjivät rakenteet kuin toiseuttavat ja marginalisoivat tavat esittää erilaisia kulttuurivähemmistöjä.
Wäinö Aaltosen museo (WAM) on vastannut näihin haasteisiin inklusiivisella, erilaiset yhteisöt ja kulttuurit huomioon ottavalla näyttelytoteutuksella Spektri. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsittelevä nykytaidenäyttely ja ilmaisjulkaisu on tehty yhteistyössä paikallisten sateenkaariyhteisöjä edustavien yhdistysten kanssa. Anna Rastaan ja Leila Koivusen toimittamassa artikkelikokoelmassa Marginaaleista museoihin (2021) vastaava sitoutuneisuus viiteyhteisöihin linjataan vastuullisen instituutiotoiminnan lähtökohdaksi. Käytännössä tämän eteen on perustavaa työtä tehtävänä myös nykytaiteen kentällä. WAMin tuore ote on siksikin ilahduttava.
Taiteellisilta toteutuksiltaan kokonaisuus on moninaisuuden juhlaa. Esillä on kuva-, valokuva-, sarjakuva- ja videotaidetta, installaatioita, veistoksia ja ryijyjä. Taiteen kokonaisvaltaiset keinot lähestyä aihetta ovat vaikuttavat. Näin Spektri mahdollistaa moniulotteisen tilan kohdata ja käsitellä haastaviakin sisältöjä, jotka monin osin laajenevat myös akuuteiksi yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi.
Nostan monipuolisesta näyttelykokonaisuudesta kaksi pääteemoja laajalti avaavaa teosta. Jenni Holman valokuvasarja Näkymätön sukupuoli (2018) käsittelee muunsukupuolisuutta. Henkilökuvattujen omakohtaiset tarinat avautuvat teostiedoista löytyvällä QR-koodilla. Näistä yksilökokemuksista piirtyy koskettava kollektiivinen muotokuva sukupuolen moninaisuudesta. Muunsukupuolisuus kun viittaa mahdollisuuksiin kiinnittyä sekä mieheyteen että naiseuteen, olla jotakin näiden väliltä, jaottelun ulkopuolella, liukuva tai määrittelemätön.
Minna Havukaisen videoteos Puutarha (2021) kuvaa luonnon helmassa tapahtuvin haastatteluin ja sessioin BDSM-kulttuuria. Esteettinen toteutus assosioitunee Eedeniin puutarhaan, paratiisiin, missä ”hyvän ja pahan tiedon puun” omput maittavat. K18-kohtaukset rajaavat yleisön ja jakanevat myös reaktioita. Vastoin kliseisiä perversiokuvastoja, teos avartaa hienolla tavalla näkemystä kinkykulttuuriin. Leikkisyys, huumori, hellyys, hoiva, keskinäinen kunnioitus ja luottamus, sosiaalinen side ja vallankäytön vastuullisuus näyttävät luovan sitä turvatilaa, mikä mahdollistaa seksuaalisuuden moninaisten ulottuvuuksien toteuttamisen.
Teoksissa todentuu erilaisuutta tukahduttavien normatiivisten kuvastojen ja käsitysten vahingolliset, jopa väkivaltaiset ja traumatisoivat vaikutukset yksilöihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Taiteen äärellä voi todistaa myös näistä todellisista kokemuksista kummunneita luovia ja voimaannuttavia selviytymiskeinoja. Spektrissä kukoistavat alakulttuurit, ihmisoikeuksia edistävä aktivismi ja yhteisöllisyyden voima.
Näyttelyssä kulttuurisesti marginalisoidun kokemus ja tieto valtautetaan. Samalla toteutus osoittaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden koskettavan kaikkia.
Spektri – Sukupuoli ja seksuaalisuus nykytaiteessa, Wäinö Aaltosen museossa 8.10.2021–9.1.2022.