Sota-ajan ja 50-luvun alun Ritolankylä herää henkiin Sinikka Aaltolan pakinakokoelmassa Välähdyksiä elämästä. Kirjoittajan lapsuus jakautuu Ilmajoella vietettyjen vuosien ja pohjoispohjalaisen Relletin kylän kesken. Relletti kuuluu nykyisin Siikajoen kuntaan.
Sinikka Aaltola (omaa sukua Itälehto) on asunut vuodesta 1974 lähtien Kintauksen kylässä Petäjävedellä Jyväskylän suunnassa. Hän valmistui aikoinaan kansakoulun opettajaksi ja opiskeli myöhemmin filosofian maisteriksi pääaineinaan antiikin kulttuuri ja latinan kieli.
Välähdyksiä elämästä -teos on omaelämäkerrallinen kooste pakinoista, jotka ovat ilmestyneet Petäjävesi-lehdessä. Teoksen lopussa on kaksi novellia. Sinikka Aaltola on julkaissut aiemmin neljä runokokoelmaa.
Aaltola muistelee maalaistalossa viettämäänsä lapsuutta lämmöllä. Lapset joutuivat osallistumaan maatilan töihin ja muihinkin kotiaskareisiin. Näin he oppivat tarttumaan joka hommaan, eikä sormi mennyt suuhun hankalissakaan tilanteissa.
Alajoen jokisaunalta on työteliäitä ja hikisiä muistikuvia. Jokisaunalla elettiin tuon ajan puhdashenkistä ekoelämää.
Nuoren tytön omatoimisuudesta ja rohkeudesta kerrotaan pakinassa nimeltä Heluna. Tarinan päähenkilö antaa tietämättään lehmälle hapanta maitoa. Seurauksena on naudan vatsan turpoaminen, joka pahimmillaan saattaa johtaa teurastamiseen. Tyttö keksii juoksuttaa vitsa kädessä lehmää, jolloin turvotus hellittää, ja vatsan sisältö poistuu äänekkäästi luonnollista tietään. Ja rakas Heluna pelastuu.
Kirjoittaja on saanut lukevan ja kirjoittavan aikuisen mallin äidiltään. Äiti kirjoitti runoja ja luki niitä lapsilleen. Isä kuvataan kiivaana ja vähemmän seurallisena. Vetäytyypä isänkin suu hymyyn, kun hänen kadonneet avaimensa löytyvät äidin perunakattilasta. Isä oli työstä tullessaan ripustanut housunsa kuivamaan hellan yläpuolelle kattilan kohdalle.
Sinikka Aaltola on ollut jo lapsena herkkä havainnoimaan luontoa, eläimiä mutta myös kotikylänsä erikoisia persoonia. Pakinoihin on talletettu muiden muassa koiria pelkäävä Porttisen rouva, isokokoinen koulutoveri
Sirkka, yksineläjä Nevanperän Matti ja hiljainen punamullan lastaaja Eino.
Aaltolalla on lapsesta saakka ollut hoksnokkaa arjen pienille ihmeille.
Junakohtaamisiaan Sinikka Aaltola muistelee useassa pakinassa. Juna ja rautatieasema ovat olleet monelle kirjailijalle välitila, jossa ventovieraatkin ovat rohjenneet tutustua toisiinsa. Joistakin junatuttavuuksista tuli ystäviä.
Koosteen novellit tarinoivat vanhuudesta ja yksinäisyydestä. Puunainen-kertomuksessa varakas sikalanomistaja kyllästyy yksinäisyyteen ja kumppaninpuutteeseen. Hän myy siat ja rakentaa sikalassa puusta puolison. Hakematta tulee mieleen Kalevalan tarina seppä Ilmarisesta, joka takoi itselleen naisen kullasta.
Toinen novelli Sanni kertoo iäkkäästä maalaismummosta, joka raihnaisena joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan rivitaloon eli kanalaan. Vanhuus ja yksinäisyys ovat lohduton yhdistelmä.
Välähdyksiä elämästä -teos on lämminhenkinen ja moninaisuutta ymmärtävä tarinakokoelma. Tarinoiden huumori on hiljaisen hykerryttävää.