Tulenkantajat perustettiin 1990-luvun loppupuolella. Ideana oli räpätä Rovaniemen murteella ja sekoitella jazzia, soulia, hiphoppia ja ennen kaikkea kuumaa funkkia.
Hommasta sikisi persoonallista ja massasta erottuvaa rytmimusiikkia, jota monet aikalaiset pivät alkuksi lähinnä vitsinä. Virnuilu loppui viimeistään siinä vaiheessa kun seitsemänhenkinen kokoonpano alkoi keikkalla ja näyttää ”mistä kukko kusee”.
Laajempaa, kansallisen tason näkyvyyttä ja tunnustusta bändi sai vuonna 2001 ilmestyneellä debyyttialbumillaan Tulenkantajat. Rap-kollegoiden kerrotaan kaivannee sample-pohjaisia biittejä mutta toisaalta myös perinteisten soittimien käyttöä ihailtiin.
Tulenkantajien muusikot ponnistvivat Rovaniemen virikkeellisestä bändiympäristöstä. Bändissä oli kysymys eräänlaisesta fuusiosta, jossa paikalliset kokoonpanot Nuoret Herrat, Heads ja Muggles yhdistivät voimansa. Komppiryhmään asettuivat basisti Juha Karttimo ja Tomi Krutsin, Absoluuttisesta Nollapisteestä tuttu rumpali. Kosketinsoittimista ja perkussioista vastasi puolestaan Janne Hast, Jarkko Niemelä trumpetista ja Marko Ylianttila kitarasta. Bändin räppääjinä toimivat Hannu ”Hannibal” Stark ja Soni ”Soppa” Yli-Suvanto.
Muusikoiden musiikillinen synergia oli selvästi kumuloituvaa. Rollofunkista tuli hitti – ja Rollosta itsestään päivitetty käsite kotikaupungille ja sen meiningille.
Debyyttialbumi sisältää kaksitoista kappaletta. Kansiteksteissä pääasiallisiksi säveltajiksi mainitaan Ylianttila ja Hast. Sovitukset ovat hoituneet koko bändin ja tuottaja Aake Otsalan voimin. Otsala on myös osallistunut miksaamiseen yhdessä legendaarisen äänittäjä Jani Viitasen kanssa.
Soundit kuulostavat edelleen erottuvilta ja maukkaan orgaanisilta. Kaikki kappaleet hengittävät syvällä pulssilla, ja niistä tuhkuu kunnon funkin tapaan pidättelevän erektiivistä voimaa. Kekseliäissä sovituksissa on runsaasti koukkuja ja äänikuvassa kosolti tilaa.
Vaikka kokoonpano on suuri, mikään ei mene tukkoon. Yhteissoitto on äärimmäisen tiukkaa, mutta samaan aikaan hallitun rentoa. Hannibalin ja Sopan äänet kuulostavat nykykorvin herttaisen nuorilta, mutta varsinainen räppäänminen soundaa edelleen mallikkaan notkealta.
Tulenkantajien debyyttialbumista on tullut timanttinen funk-klassikko ja kotimaisen rytmimusiikin merkkipaalu. Tulenkantajien liekki paloi korkealla, mutta sammui lopulta vuonna 2006 lukuisten keikkojen ja kolmen albumin jälkeen.
Tulenkantajat: Tulenkantajat (Poko Rekords, 2001)
Juttu on alunperin ilmestynyt Uudessa Rovaniemessä 25.5.2023.