Eero Yli-Vakkuri esittää Kritiikki näkyy! -hankkeen kolmannen kritiikkiperformanssin Suomen arvostelijain liiton tapahtuman yhteydessä 23.4. Helsingin keskustakirjasto Oodissa.
Yli-Vakkuri työskentelee ilmastokriisissä. Hänen työssään suhde ympäristöön nostaa esille rakenteita, jotka koskevat niin ympäristötuhoa, globaalia vaurauden jakautumista ja luonnon ja kulttuurin kosketuspintoja.
Ilmastokriisitietoisuus on läpäissyt kaiken. Miten kriisiin asetutaan? Yli-Vakkuri toteaa, että koska tietoisuus on jo olemassa, taiteessa tai siitä kirjoittamisessa ei tarvitse enää luoda sitä. Hän kytkee ilmastotuhoon sosiaaliset kysymykset, jotka liittyvät oleellisesti kriisin mekanismeihin. Rikas pohjoinen kaasuttaa globaalia etelää, minkä voi kirjaimellisesti mieltää väkivallan muotona. Yhteiskuntaluokka on läsnä kaikessa toiminnassa. Katse siirtyykin tietoisuuden luomisesta jo elämiseen tuhoutumisessa. Yli-Vakkuri on perustanut yhdessä Heini Ahon ja Leena Kelan kanssa Tuhoon sopeutumisen instituutin, joka ottaa ilmastokriisin aiheuttaman tuhon elettynä todellisuutena.
Taide on usein itsessään kritiikkiä, se usein sisältää yhteiskuntakritiikin ulottuvuuden. Kritiikki sanoittaa taidetta, se on julkinen ele. Taidekirjoittamisena se puolestaan on itsessään metatekstiä – suhteessa taiteen kriittiseen katseeseen. Yli-Vakkuri kirjoittaa toisinaan kritiikkiä, hän totetaa, että etenkin apurahakaudella voi toimia kentän hyväksi kirjoittamalla esimerkiksi tapahtumista. Hän kuitenkin puhuu mieluummin taidekirjoittamisesta – kritiikin sisältämät julkisen puheen ulottuvuudet hahmottuvat toisin taidekirjoittamisen yhteydessä.
Yli-Vakkuri painottaa kritiikissä todistamisen ja puolella olemisen ulottuvuutta. Taiteen ja kritiikin suhteen ei tarvitse lähtökohtaisesti olla jännitteinen. Kritiikin tehtävä on toimia liittolaisena, ja myös todistajana, etenkin silloin, kun teokset eivät ole luonteeltaan pysyviä tai toistettavissa.
Tuleva performanssi on muotoutumassa. Se jäsentyy aistimisen avulla, ja pohjautuu Yli-Vakkurin aiempaan työhön kivennäisvesien parissa.
Kritiikkiperformanssit yhdistävät kritiikin ja taiteen näkökulmia. Kritiikki näkyy! kutsuu kaikkiaan viisi performanssintekijää toteuttamaan oman näkemyksensä kritiikistä. Verkkosivuiltamme löytyy jälkiä aiemmista performansseista: Pilvi Porkolan kritiikkiperformanssi ja seassa-kollektiivin performanssi “Katsojan kokemuksellisen esityksellistämisestä” -käsikirjoitus.
* * *
Suomen arvostelijain liiton tilaisuus Fiktiota ja faktaa ilmastonmuutoksesta järjestetään 23.4.2022 keskustakirjasto Oodin Maijansalissa klo 13-15. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.
Ilmasto- ja luontoaiheiseen kirjallisuuteen keskittyvässä keskustelussa pohditaan ympäristöä ja luontosuhdetta, dystopioita sekä luontoaiheista runoutta. Keskustelemassa ovat runoilija Pauliina Haasjoki, kirjailija Emmi Itäranta ja kirjallisuuskriitikko Janne Löppönen.
Fiktiossa liikutaan usein dystopioiden ja luonnonkatastrofien parissa, mutta faktakeskustelussa keskitytään siihen, mitä jokainen (esim. tavallinen kirjastossa kävijä) voi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Mistä ilmastonmuutoksessa on oikeastaan kyse, millaisia vaikutuksia sillä on, ja mitä asialle voi tehdä? Millaisiin arjen valintoihin ja kulutustottumuksiin kannattaa kiinnittää huomiota? Entä mistä löytää relevanttia tietoa valintojen tueksi? Keskustelijoina tietokirjailija Rinna Saramäki, biologi, kustannustoimittaja Jouni Tikkanen sekä kriitikko Johanna Osváth.
Tilaisuuden lopuksi nähdään taiteilija Eero Yli-Vakkurin ympäristöaiheinen performanssi.
Juontajana toimii kriitikko, toimittaja Aleksis Salusjärvi.
Tilaisuus striimataan SARVin Facebook-sivulle ja siitä tulee myöhemmin tallenne Kritiikin Uutisten YouTube-kanavalle. Tekniikasta vastaa Vilppu Rantanen.
Pauliina Haasjoki on runoilija ja esseisti, jonka uusi runoteos Nausikaa ajattelee hermostoja, aineen arvokkuutta, suostumusta ja kaikenlajisia subjekteja kriisiytyvässä maailmassa.
Emmi Itäranta kirjoittaa suomeksi ja englanniksi romaaneja, jotka käsittelevät usein ympäristötematiikkaa. Hänen palkittuja kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle.
Janne Löppönen on kirjallisuuskriitikko, joka on käsitellyt ympäristökriisin ilmenemistä kirjallisuudessa.
Johanna Osváth on Nuori Voima -lehden päätoimittaja, ympäristötutkimusta rahoittavan Nesslingin Säätiön viestintäkoordinaattori ja vapaa kriitikko ja kirjoittaja.
Rinna Saramäki on vaateteollisuuden vastuullisuuteen ja käytännön ilmastotekoihin keskittynyt tietokirjailija ja asiantuntija. Saramäkeä kiinnostaa erityisesti, kuinka rakentaa hyvinvointiyhteiskunta, jossa 1,5 asteen ilmastotavoitteet toteutuvat.
Jouni Tikkanen on kustannustoimittaja WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden toimituksessa. Hän on opiskellut biologiaa ja kirjallisuutta ja työskennellyt aiemmin Suomen Luonto -lehden toimittajana.
Eero Yli-Vakkuri on toipuva survivalisti. Hän tekee tutkimuksellisia teoksia, joiden avulla hän pyrkii vaikuttamaan ympäristön hyvinvointiin sosiaalisesti ja ekologisesti. Toiminta on usein ryhmätyötä, joka luo ehtoja taiteelliselle työskentelylle ja on paras keino saavuttaa uusia merkityksiä.
Lisätietoja: Suomen arvostelijain liiton toiminnanjohtaja Riikka Laczak, info(a)sarv.fi, 041 5065594