Vetelin Taidekartanon kahdeksan valokuvaajan näyttely pohtii ihmisen luontosuhdetta, sen voimauttavaa vaikutusta, mutta myös luonnon suhdetta meihin ihmisiin.
Luonto 365 -näyttelyssä ei ole yhtään huonoa kuvaa, vaikka täytyy myöntää, että muutaman kauniin postikorttimaiseman ohi kävelin nopeasti ihan vain siksi, että niitä on nähnyt jo niin monta.
Kun perusvalokuvaustekniikka on hallussa ja kamera on riittävän hyvä, väitän että kuka tahansa pystyy ottamaan hyvän valokuvan kauniista maisemasta. Haasteisiin törmätään, kun valokuvalla halutaan ilmaista jotain pelkän todellisuuden tallentamisen sijaan.
Uskon, että valokuva todella syntyy vasta silloin kun sillä on katsoja. Kyse on pitkälti kontekstin hahmottamisesta ja siitä, mitä valokuvalta odottaa, kun se on asetettu näyttelyhuoneen seinälle.
Haluan, että taidevalokuva pysäyttää minut ja kertoo jotain tekijän ajatuksista tai tarjoaa uuden näkökulman ja materiaalia tulkinnalle. Yksinään osa taidekartanon näyttelyn kuvista olisi saattanut jäädä maiseman tallentamisen tasolle, mutta kokonaisuudeksi rakennettuna jokaisen valokuvaajan näyttely antaa mielelle pureksittavaa.
Paimiolaisen Esa Kallion Metsän muisti -näyttely kuvat ovat aidoista kohtaamistilanteista metsän asukkaiden kanssa. Kuvaaja pysyy kuitenkin etäällä, tarkkailijan roolissa. Syvä kunnioitus luontoa ja sen eläimiä kohtaan välittyy kuvissa niiden dokumentaarisen rajauksen ja asettelun kautta. Kuvattua eläintä ei nosteta henkilökuvamaisesti keskiöön vaan lintu tai esimerkiksi hirvi on kuvattu luonnollisessa ympäristössään, osana luontoa.
Kallio jää kuvaustilanteessa ulkopuoliseksi, hän ottaa kuvan ja poistuessaan paikalta tilanne jatkuu. Kallio kertoo toteuttavansa isoisänsä filosofiaa: Otetaan vain se mitä tarvitaan . Tätä hän on noudattanut silloin, kun on kulkenut metsästämässä ja nyt vaihdettuaan kiväärin laukauksen kameran laukaukseksi.
Kokkolalaisen Ismo Hakasen Luonto ottaa omansa -näyttely pysäytti. Hakanen kohdistaa katseensa pieniin sitkeisiin palasiin luontoa ihmisen kädenjäljen keskellä. Kun ihmisen luoma ympäristö murenee, työntyy sitkeä varpu betonin rakosista ja sammal kiipeilee hylätyn auton edelleen kiiltävässä kromipinnassa. Hakasen näyttelyn kuvat kiinnittävät katsojan huomion tarkkojen yksityiskohtien avulla siihen, miten voimakas ja sitkeä luonto on.
Jyrki Liikasen Veden följyssä – veden silmin -näyttely seisoisi tukevasti omilla jaloillaan ilman taustatarinaakin. Abstrakteja otoksia tutkii mielellään sellaisenaan, mutta toki kuvaajan ajatusten lukeminen avaa näyttelylle vielä uuden tason. Liikanen kertoo esittelytekstissään työskentelystään metsäalalla ja ajatuksistaan luonnon hyödyntämisestä. Kuvissaan Liikanen tarkastelee veden vuotuista kiertoa ja ihmisen vaikutusta sen kulkuun.
Luonto 365 -valokuvanäyttelyn kuvat ovat luontovalokuviksi yllättävän henkilökohtaisia. Kun katsoo ihmisestä otettua kuvaa, jää miettimään kuka hän on, mitä hän ajattelee, mitä hän teki juuri ennen kun kamera pysäytti hetken, entä sen jälkeen. Luonto 365 -näyttelykokonaisuuden kuvia katsoessani huomasin myös ajattelevani ihmistä – kuvaajaa – kuka hän on, mitä hän ajatteli ottaessaan juuri tämän kuvan, mitä hän teki sitä ennen, entä kuvanoton jälkeen.
Vetelin Taidekartanolla se ei jää pelkästään näyttelyvierailijan arvailujen varaan. Jokainen kahdeksasta valokuvaajasta kertoo hieman itsestään ja omasta luontosuhteestaan näyttelynsä esittelyteksteissä. Kuvia ei onneksi kuitenkaan selitetty puhki vaan katsoja saa heittäytyä virran mukaan ja unohtua pohtimaan omaa suhdettaan luontoon, siitä nauttimiseen sekä sen hyödyntämiseen.
Valtaosa näyttelyn kuvaajista tekee päivätyönään jotain muuta kuin valokuvaa. Monen valokuvausprojekteista paistoikin läpi myös se, että kuvaajalle luonnossa liikkumisen lisäksi myös sen tallentaminen kuviksi on voimauttava kokemus. Tähän kontekstiin asetettuna ensivilkaisulta tylsähkö postikorttimaisema muuttuu joksikin muuksi, tarinaksi ihmisestä, halusta ymmärtää ympäristöään ja sen kautta itseään.
Luonto 365. Vetelin Taidekartonon valokuvanäyttely
Avoinna heinäkuun loppuun saakka.
Teksti: Satu Hotakainen