Ruusamari Teppo, piano, ja Suvi Olavinen, lausunta. 13.8.2023 Muuramen kirkossa.
Edith Södergranin (1892–1923) poismenosta on tullut tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Hänen muistolleen Muuramessa vietettiin poikkitaiteellista iltapäivää, jossa kuultiin tanssi- ja lausuntataiteilija Suvi Olavisen runoesityksiä ja pianotaiteilija Ruusamari Tepon Sibelius-sooloja.
Runouden uudistajana Södergran lasketaan kuuluvaksi suomenruotsalaisen modernismin ydinhahmojen joukkoon. Hän syntyi ja vietti suurimman osan elämästään Karjalan kannaksella. Sieltä oli lyhyt matka omaan koulukaupunkiin Pietariin, joka tunnettiin Venäjän vallankumousta edeltäneiden aikojen kosmopoliittisesta kulttuurimiljööstään.
Jean Sibeliuksen (1865–1957) sävellystyöhön puolestaan vaikutti ratkaisevasti lyhyt opiskelujakso Wienissä. Siellä hän tiedosti roolinsa suomalaisuuden puolestapuhujana ja pääsi perille kansallistunteen merkityksestä säveltäjälle.
Södergrania ja Sibeliusta voidaan verrata toisiinsa saman aikakauden, viime vuosisadan alun, edustajina. Toisaalta runoilijalle syntyi erilainen suhde Karjalaan kuin säveltäjälle: Södergranille se oli kotiseutua, kun taas Sibeliukselle se tarjosi kauempana pohjoisessa mahdollisuuden kuunnella runonlaulannan katoamassa olevaa perinnettä.
Vastapainona Södergranin tuotantoa leimaaville, filosofi Friedrich Nietzscheltä vaikutteita saaneille eksistentialistisille kysymyksille, Sibeliuksen sävellyksissä ilmenee myös varsin puhtaan salonkimusiikin piirteitä.
Södergranille ilmaisu on keveimmillään itseironiaa, vailla millekään tyylilajille ominaista sanahelinää. Konsertin otsikko ”Kaikkiin neljään tuuleen” tulee Södergranin samannimisestä runosta, jonka on suomentanut Lauri Viljakainen. Runoilija tilittää siinä elämän piiriään, johon kuuluu portit eri ilmansuuntiin: rakkaudelle, päivälle, ikävälle ja väistämättä myös kuolemalle.
Runojen alkuperäiseen ruotsinkieliseen ilmiasuun ei aikojen saatossa tietenkään kajota. Mutta koska suomen kieli elää omaa elämäänsä, Södergranista on julkaistu yhä uusia käännöslaitoksia. Niinpä tilaisuuden runo-osuuden päättänyt Landet som icke är -kokoelman nimikkoruno on viimeksi julkaistu kaikessa yksinkertaisuudessaan otsikolla Olematon maa.
Ruusamari Teppo esitti valikoiman Sibeliuksen tuotannon pienimuotoisia sävellyksiä, soittimenaan pystypiano. Niistä varhaisin, Impromptu h-molli, soi kirkkosalissa impressionistisen häilyvinä vaikutelmina. Tutut Des-duuri-romanssi ja Kuusi saivat tavallisuudesta virkistävästi poikkeavat tulkinnat. Opuksen 99 nostalginen Souvenir vei meidät kiehtovaan Tsaikovski-vaikutteiseen sävelten maailmaan.
Tätä mieleenpainuvaa runon ja musiikin kavalkadia oli tullut kuuntelemaan peräti yli 70 kuulijaa. Eipä ihme, onhan Muuramen kirkko akustiikaltaan paras sellaisista Alvar Aallon lähiseuduille suunnittelemista rakennuksista, joissa pidetään nykyisin konsertteja.
On helppo olla Suvi Olavisen kanssa yhtä mieltä siitä, että taiteen ja kulttuurin pitäminen elitisminä on humpuukia, kuten hän on muussa yhteydessä todennut. Tilaisuuden kuulijoihin hän myös loi sen alusta alkaen lämpimän kontaktin esittelemällä eläytyvin ottein runoilija Södergranin henkilökuvan.
Juttu on alunperin julkaistu Muuramelainen-lehdessä 30.8.2023.