KIRJAT
Anna Pölkki: Kakkuja salaisesta puutarhasta. Avain 2023, Helsinki. 164 sivua.
Kevään uutuuskirja, Anna Pölkin Kakkuja salaisesta puutarhasta, tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. Kirjan kansikuva on houkutteleva ja herkkä. Mustikoilla, kuusenkerkillä ja koivunlehdillä koristeltu, täytteitä pursuava kakku saa veden kielelle. Pelkästä leivontakirjasta ei kuitenkaan ole kyse. Kakkutarjottimen alta pilkottaa suomalaisen tyttökirjallisuuden uranuurtajan Anni Swanin Pikkupappilassa kirja. Kansikuvan klassikkokirja ja otsikkonimen salainen puutarha vihjaavat teoksen kirjalliseen puoleen, lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Herkkä pitsiliina, valkoiset ja hennot pastelliset sävyt yhdessä luontoäidin antamin koristein kanssa johdattavat vuodenajoista kevääseen. Kansikuvaa katsoessani koen taianomaisen hetken, sillä tunnen kuvan tuomenkukkien tuoksun nenässäni. Mielikuvitustako? Tuoksu on totta, mutta siihen löytyy luonnollinen selitys. Istun pihakeinussa ja on vain somaa sattumaa, että tuomi kukkii parhaillaan kilpaa hedelmäpuiden kanssa. Ulkona lukeminen voi todellakin tarjota omia yllätyksiä.
Esikoiskirjailija Pölkki yhdistää kirjassa kaksi intohimoaan: ihanat kirjat ja herkulliset kakut. Hänen mottonaan on ”kirja kakun kera kaunihimpi”. Pölkki esittelee kirjaklassikoita, joiden pariin hän palaa aina uudelleen ja uudelleen. Erityisen läheinen suhde Pölkillä on L. M. Montgomeryn luomiin Vihervaaran Annaan ja runotyttö Emiliaan, joita hän kuvaa kirjallisiksi siskoikseen. Useiden lukukertojen myötä kaunokirjallisuus toi uusia ulottuvuuksia Pölkin kakkuharrastukseen. Lukiessaan hän pohdiskeli miltä kyseinen kirja maistuisi ja näyttäisi, jos se olisi kakku. Kätevänkokoinen kirja sisältää pohdintojen ja kokeilujen seurauksena kaksikymmentäkolme kakkuohjetta.
Makupaloja kirjallisuuteen liittyen on vielä enemmän sitaattien, omakohtaisen merkityksen kerronnan ja ”Hauska tietää” -laatikoiden muodossa. Kirjoista Pölkki kertoo hyvin henkilökohtaisella tasolla. Mielenkiintoisella tavalla hän myös esittelee kuinka kakut ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne ovat, kömmähdykset mukaan lukien. Pölkki lanseeraa käsitteen ”kakkupositiivisuus”, jolla hän kannustaa leipureita suhtautumaan rennommin leipomiseen. Täydellisyyden tavoittelun sijaan jokainen kakku voi loistaa omalla kauneudellaan.
Kakkukirjaan tutustuessa olo on kuin konditorian herkkuvitriinin tai kirjaston hyllyjen äärellä. Mistä lähteä liikkeelle? Ensimmäisellä kerralla luin kirjan nopeasti kannesta kanteen, ja tiesin heti, että palaan kirjan pariin uudelleen useita kertoja. Leipomisviettini nousi heti korkealle. Toisella tutustumiskerralla etsin kirjasta testattavia reseptejä.
Tiedän jo, että tämä kirja on lähettyvilläni syventyessäni seuraavilla kerroilla teoksessa mainittuun kirjallisuuteen, jo alakoulusta tuttuun tai vielä tuntemattomaan. Kenties kylmänä talvi- iltana katselen kirjasta kesäisiä kauniita luontokuvia.
Ensimmäisenä kokeilin kirjan resepteistä suklaisia muffinsseja. Suolaa mitatessani ehdin miettiä onko ohjeessa painovirhe, sillä mittayksikkö mm hämäsi. Ei ollut virhettä, mutta käyttämissäni ohjeissa on harvemmin käytetty maustemittaa. Virhe ei onneksi olisi ollut yhtä katastrofaalinen kuin Vihervaaran Annan kakussa, jossa kakkuun meni vaniljasokerin sijaan särkypulveria. Huom! Tämän linimenttikakun ohjetta ei kakkukirjassa
ole. Paistoin muffinsseja hieman ohjetta pidempään, sillä uuneissa on eroja. Sisältä ne jäivät silti melko löysiksi, mutta maku oli tuoreeltaan kerrassaan herkullinen.
Kirjan juustokakkutyyppisistä resepteistä kokeilin Lumolinnan orvokkikakkua ja Kevätrunojen kakkua. Ensin mainittua yritin valmistaa liian nopealla aikataululla ja täytin käyttämäni vuoat liian täyteen. Seurauksena oli sotkua ja kaikkea muuta kuin esteettinen ulkonäkö, mutta maku mitä makean raikkain. Ensi kerralla annan täytteiden hyytyä rauhassa ennen kiilteen asettamista ja lusikoin mahdollisen ylimääräisen täytteen vaikka juomalasiin.
Kevätrunojen kakun suhteen noudatin ohjeen hyytymisaikoja ja lopputulos onnistui yli odotusten. Erityisen kivaa oli kierrellä puutarhassa koristeita etsimässä. Kirja kannustaa monessa kohdin käyttämään luovuutta ja ”satusilmiä” kakkujen koristeluun.
Lisäksi testasin Unelmien pavlovan reseptiä. Se tuntui useampivaiheisten juustokakkujen jälkeen supernopealta ja helpolta. Mikä parasta, ohje oli suoraan muunnettu yhdelle henkilölle sopivaksi ja tunnin sisällä sitä pääsi jo maistelemaan. Lemon curdilla eli sitruunatahnalla maustettu kerma toimi hyvin. Aion kokeilla myöhemmin ohjetta ainakin kirsikkarahkalla maustaen. Monet kirjan juustokakut saavat makeutensa valkoisen lisätyn sokerin sijaan marjoista, valkosuklaasta, vaniljakastikkeesta tai hillosta.
Kokeilujeni perusteella pidän kirjan reseptejä hyvin monipuolisina ja muunneltavina. Vuodenajat on mukavasti huomioitu. Joidenkin kakkujen raaka-aineiden suhteen täytyy tarttua hetkeen. Omenankukkien ja kuusenkerkkien aika menee pian ohi. Horsmankukkien kerääminen mehua varten vaatinee myös vähän kärsivällisyyttä, mutta lopputulos palkitsee. Horsmamehua, kuusenkerkkiä ja joitakin syötäviä kukkia voi myös pakastaa.
Kirjaa voi suositella kaikenikäisille kirjallisuuden ystäville ja makeista leivonnaisista pitäville. Kirja pitää sopivina siivuina sisällään runsaasti kauneutta, raikkautta, elämäniloa ja hyppysellisen surumielisyyttä. Se tuo iloa sekä lukijalle että lähipiirille. Tämän jälkeen saattaa romaani kädessään miettiä millainen kakku siitä syntyisi ja luonnossa kulkiessa katsella millaisia raaka-aineita siihen saatavilla. Tämä kirja ei mene kirjahyllyyn. Se jää keittiön ikkunalaudalle odottamaan seuraavaa luku- tai leipomispuuskaa.
Juttu on alunperin julkaistu Kangasniemen Kunnallislehdessä 25.5.2023.