Mia Myllymäen neljäs romaani yhdistää taidokkaasti pohtivaa ja toiminnallista ainesta tulevaisuuskuvaukseensa
Kokkolalaiskirjailija Mia Myllymäki on julkaissut neljännen romaaninsa, nyt isossa kustantamossa. Gummerus on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut yleiskustantamo. Uusi kirja on komea, niin sisältä kuin ulkoa. Jenni Noposen suunnittelema kansi istuu teokseen. Huomistarhuri on yli viisisataasivuisena tekijänsä laajin.
Vuosikymmeniä menneestä tulevaisuuteen kurottava kaunis, mielikuvituksellinen, järkyttävä ja jännittäväkin tarina luonnon kukoistuksesta ja ihmisen tuhovoimasta kirjataan romaanin sivuille insinöörimäisellä huolella ja tarkkuudella.
Eletään jotain 2000-luvun loppuvuosikymmenistä. Ilmasto on muuttunut niin nopeasti, että valtaosa väestöstä on hävinnyt maanjäristyksiin, tsunameihin tai jäätuulen mukaan. Pohjoinen Eurooppa on suureksi osaksi menetetty. Asumiskelpoista seutua on vielä vanhan Ranskan ja Saksan, ehkä Puolankin alueella. Päähenkilö, ja nimihenkilökin, suomalainen Stille Triple on samanikäisen sielunveljensä AJ:n kanssa paennut menetetystä pohjoisesta Egalecoon. Muuhun maailmaan ja koettuihin kärsimyksiin verrattuna paikka tuntuu pakolaisista paratiisilliselta.
Myllymäki luo kirjaan uskottavan tuhon jälkeisen maailman, joka ei voi pohjautua vanhaan järjestykseen. Huomistarhuri saa lukijan vakuuttuneeksi Egalecon filosofisesta perustasta. Jo nimessään paikka viittaa tasa-arvoon ja ekologisuuteen.
Pian Stille ja AJ muutamine kumppaneineen saavat komennuksen mennä auttamaan Amerikan säilyneelle mantereelle Uusvaltoihin perustettua suojapaikkaa, Haven of Foxia eli Ketunkoloa. Lähtijöitä houkuttelemaan saapuneella presidentti Jordan Maylla on vilpitön tarkoitus kehittää karua asuinpaikkaa Egalecon hyviksi koetelluilla periaatteilla.
Viihteelliset ja filosofiset ainekset ovat kirjassa hyvässä tasapainossa. Vartija-Stillen työpaikalla Egalecon kirjastossa tapahtuva kömpelöltä vaikuttava kohtaus saa arvelemaan, että toiminta ei ole kirjailijan vahvuuksia. Epäily osoittautuu vääräksi. Varsinkin loppuosa Huomistarhurista on Ketunkolon vallankumousyritystä kuvatessaan täynnä jännitystä. Sitä lukija katsoo kuin mielensä valkokankaalta.
Laitteiden, muistiinpanovälineiden ja aseidenkin kuvailu, tulevaisuuden kiehtova kaupunkiarkkitehtuuri sekä luonnon paneminen kaikessa etusijalle eivät sittenkään vie tilaa ihmiskuvaukselta. Stille, AJ, muodonmuutoksen tv-tähdestä selviytyjäksi kokenut Roy Taylor, pomottava OK, kasvonsa tatuoinut Wrong ja nuori Tage ovat hienoja, mieleenpainuvia hahmoja. Eivätkä pienemmät sivuhenkilötkään suhteissaan pelkiksi tyypeiksi jää.
Uusperheen pakomatkallaan luoneiden sisarusten lämmin ystävyys on kuvattu täydesti. Stillen ja vanhemman Royn suhde saa kasvaa rauhassa. Uskottavuus säilyy. Vastakkaiset sotilashahmot, OK ja Wrong, ovat lopulta molemmat yhtä traagisia. Vain toiselle on varattu onnellinen loppu.
Henkilöiden nimissä teos leikittelee sukupuolirooleilla ja seksuaalisella suuntautumisella. Tiedämme, että ennen maailman tuhoa Stillellä oli suhde Miljaan. Armonlaukauksia antamaan joutunut tarkka-ampuja kantaa syyllisyyttä sekä taakse jääneestä puolisosta että muista ratkaisuistaan.
Egalecon utopiassa Stille ehti miettiä murheitaan, eristäytyä ja masentua. Joutuminen Ketunkolon dystopiaan hätkähdyttää hereille: nyt Stillellä on tehtävä, vaikka se tuntuisi kuinka toivottomalta. Paradoksaalisesti juuri toivo on sekä Egalecon, Ketunkolon että Huomistarhurin polttoaine, paremman huomisen rakennusaineista tärkein.
Tulevaisuuskuvitelma kertoo aina tästä päivästä. Sellaisena Mia Myllymäen romaani on palkitseva tässä maailman- ja hallitustilanteessa. Voi vain ihailla kirjailijan kykyä limittää nykyhetki ja mennyt sekä taitoa yhdistää pohtiva ja toiminnallinen aines niin saumattomasti. Lauseissa on vetävä rytmi. Huomistarhuri on lukukokemuksena antoisa.
Mia Myllymäki: Huomistarhuri. Romaani. Sid. 536 s. Gummerus, 2023.
Juttu on alunperin ilmestynyt lyhyessä muodossa Kokkola-lehdessä ja pidempänä versiona Kokkola-lehden verkkosivulla 5.7.2023.