Lauri Latun esikoisromaanin Susiraja alkuasetelma on kiinnostava, joskaan ei tarjoa isoja yllätyksiä. Päähenkilö Maarit maalaa tauluja työkseen, ja on pettynyt sekä rakkaudessa että ammatillisesti. Kuin vastauksena kaikkiin Maaritin ongelmiin hänen elämäänsä ilmestyy salaperäinen Lauri Rautio, joka tekee tarjouksen, josta on mahdoton kieltäytyä: vapaat kädet ja paljon rahaa. Ainoana ehtona on maalauksen aihe, susi. Maarit ottaa työtarjouksen vastaan. Työn edetessä hän kuitenkin kadottaa otteensa todellisuudesta. Maarit purkaa sydäntään ystävälleen Liisalle, jonka neuvoa kuunnellen Maarit peruuttaa tilauksen.
Susiraja kiertyy nopeasti erilaisten rajankäyntien tematiikan ympärille. Tärkein rajankäynneistä koskee havaittavan todellisuuden ja kuvitellun rajaa. Maarit onnistuu aluksi hallitsemaan maalausta, mutta pian maalaus ottaa hallintaansa Maaritin. Psykologisen kauhun elementit ovat olemassa.
Kun Maarit peruuttaa tilauksen, kirja kuitenkin suistuu raiteiltaan. Rautio paljastuu psykopaatiksi, joka pakottaa väkivalloin Maaritin tekemään työn valmiiksi. Yksityiskohtaiset väkivallan kuvaukset eivät tunnu tarpeellisilta. Paremmin kauhun tunteen olisi herättänyt pelkkä väkivallan uhka. Raution hahmon motiivit jäävät hämäriksi. Rautio puhuu, että haluaa vapauttaa suden maalauksen avulla. Kun Maarit saa maalauksen valmiiksi, tulee hänestä susi. Mytologisista aineksista ammentava tarinalinja jää yksityiskohtaisten väkivaltakuvausten varjoon.
Luonnollinen vertailukohta Maaritin sudeksi muuttumiselle on Aino Kallaksen Sudenmorsian (Otava, 1928), josta Susiraja lainaakin sitaatin toisen osan aluksi. Molemmissa kirjoissa päähenkilöt ottavat suden hahmon. Keskeinen ero teosten välillä on, että Sudenmorsiamen päähenkilö Aalo tuntee veren vetoa sudeksi, kun taas Maarit pakotetaan muutosprosessiin. Sudeksi muuttuminen toimii Maaritin tapauksessa analogiana traumasta eheytymiselle, mutta koska hänet pakotetaan siihen väkivalloin, on tarinan seuraaminen raskasta.
Myös kirjan naiskuva tuntuu vanhanaikaiselta. Liisa esimerkiksi soittaa Maaritin eksälle Antille Helsinkiin kysyäkseen, onko Maaritilla kaikki hyvin, kun tämä ei vastaa puhelimeen. Ikään kuin Antti olisi kyllin järkevä antamaan neuvoja, vaikka tämän yhteys Maaritiin on katki ja hän asuu kaukana toisella paikkakunnalla. Tarinan alkupuolella Liisan hahmoon ladattu lämpö ja älykkyys pyyhitään kerralla pois.
Susiraja olisi parempi kirja, jos juonenkäänteitä ei ratkaistaisi väkivalloin. Näin tapahtumiin ja päähenkilöön voitaisiin ladata esimerkiksi huumoria ja lämpöä ja ennen kaikkea jännitettä. Se antaisi psykologiselle kauhulle tilaa avautua koko voimallaan.
Kirjan alkupuolella huumoria vielä löytyy, kun Maarit maalaa tilaustyönä possun kuvaa. Arkiset kuvaukset työhön liittyvästä epävarmuudesta, eristyneisyyden yhteydestä mielenterveyteen tai vaikkapa ihmisen ja koiran ystävyydestä ovat Susirajan parasta antia.
Lauri Lattu
Susiraja
Haamu, 2022
Juttu on alunperin ilmestynyt Karjalan Heilissä 29.3.2023.