Kautta historian ruokaa on kuvattu taiteessa sen symbolisen arvon ja sen tuottamien moniaistillisten mielleyhtymien vuoksi. Muinaisimmat säilyneet luolamaalauksetkin esittävät usein riistaeläimiä, joiden kuvaaminen tuskin oli ravinnonhankintaan liittymätöntä.
Riihimäen taidemuseon näyttely Eat & Eye (26.11.2022−21.5.2023) tuo yhteen ruoka-aiheisia teoksia museon varsin vaikuttavasta kokoelmasta esitelläkseen, miten universaalia aihetta on käsitelty etenkin 1900-luvun alun suomalaisessa kuvataiteessa. Ruokamaalauksilla onkin merkittävä osa vuosisadanvaihteen taidemaailmaa väräyttäneiden uusien virtausten historiassa. Esimerkiksi impressionismin avainhahmon Paul Cézannen persoonallinen tyyli kypsyi merkittävällä tavoin hänen kuvaamissaan hedelmäkulhoasetelmissa. Cezannea ei Riihimäellä ole esillä, mutta ranskalaisen mestarin pitkäaikaisvaikutus näkyy esimerkiksi Ossi Voutilaisen Asetelmassa (1978), jonka hedelmäkulhon perspektiivi tuntuu eksyvän omiin ääriinsä korpin terävien kynsien alla.
”Asetelmasta” kehittyi itsenäinen ja varsin yleinen kohde taiteilijoille, kun uskonnollisuus alkoi 1600-luvulla antaa enemmän tilaa maallisille aiheille. Ruoaksikin soveltuvat luontokappaleet sallivat alati realistisempaan ilmaisuun pyrkivien maalareiden osoittaa taitonsa ihmisaisteille erityisen kiehtovien muotojen, värien ja tekstuurien kuvaajina. Itseriittoisten asetelmien myötä hankkiuduttiin myös hiljattain eroon ruoka-aineiden ylitsevuotavasta symboliarvosta. Kaikkien hedelmäasetelmien ei ole tarkoitus toimia painavina symboliryppäinä, mutta rikkaan perinteen huomioiminen saattaa siltikin avata uusia ulottuvuuksia muutoin varsin vaisuun taiteenhaaraan. Esimerkiksi ruoka-aineiden ja seksuaalisuuden allegorinen suhde ei suinkaan ole syntynyt munakoiso- ja persikkaemojien myötä, joten jos ruokamaalauksien katsominen herättää muutakin kuin nälänhimoa, on vaikutelma todennäköisesti tarkoitusperäinen. Rikasta perinnettä tuntuu seuraavan esimerkiksi Helena Westermarckin teos Kananmunat ja kaali, jossa kaksi munaa lepää kalinlehdellä valtavan kaalipään vieressä. Kokonaisuus on tuskin syntynyt sattumanvaraisesti, sillä kaalia on pitkään käytetty kuvataiteessa kuvaamaan naisen seksuaalisuutta.
Valistusfilosofi Immanuel Kant teki vaikutusvaltaisessa estetiikan teoriassaan ratkaisevan eron vilpittömän taidekokemuksen ja arkisen, tarkoitushakuisen aistimisen välille. Ajatus soveltuu erityisen hyvin ruokaa esittävään taiteeseen, sillä vaikkapa maalattua hedelmää saattaa huomata ihailevansa sen itsensä vuoksi vailla minkäänlaisia itsensä ravitsemiseen liittyviä mieliteon tunteita. Tämä on yksi tapa ajatella ruokataidetta, mutta toisaalta on myös vaikea välttyä kysymästä, kuinka moni asetelma päätyi nälkäisen taiteilijan suuhun maalauksen valmistuttua.
Eat &Eye
Riihimäen taidemuseossa
26.11.2022−21.5.2023
Juttu on alunperin ilmestynyt Hämeenkulma-lehdessä 22.3.2023.