Runoissa kuului tulevaisuuden ääni ja Elokapinan henki.
Runo-Kaarina-festivaali levittäytyy Kaarinaan nyt jo viidettä kertaa. Festivaalin toisena päivänä kuultiin Kaarina-salissa tiedostavaa sanataidetta, kun esiintyjiksi astelivat ELE-kollektiivin muusikot Vilho Louhivuori ja Pessi Jouste sekä spoken word -artistit Iiris & Kuopus.
Esitys sisälsi rinnan puhuttua sanaa ja siihen sovitettua äänimaisemaa. Soittimina ELE hyödyntää perinnemusiikista muistuttavaa viulua ja kapinamarsseista tuttuja rumpuja. Musiikki ei vain maalannut idyllistä maisemaa runojen taustalle, eivätkä äänet muodostaneet keskinäistä harmoniaa, vaan soiton avulla luotiin myös säröjä ja nyrjähdyksiä.
Esityksen alkupuolella Louhivuoren rummut paukkuivat vielä äänekkäästi. Esitys oli osin improvisoitu, joten otti aikansa, että sopu löysi sijansa. Lopulta kehitystä seurasikin ilolla; se yhdistyi osuvasti puhutun sanan sanomaan.
Avoimia ja haavoittuvia esiintyjiä
Iiriksen & Kuopuksen runot ovat kantaaottavia: niissä puhuu tulevaisuuden ääni ja Elokapinan henki. Aiheet Kaarina-salissa liikkuivat metsien suojelusta ei-binääriseen sukupuoli-identiteettiin. Runot kantoivat sukupolvensa ääntä.
Iiris Laisi on tarkemmin sanottuna kirjoittaja ja esitystaiteilija. Laisin osuus koostui irrallisista tunnelmapaloista ja poliittisista tendenssirunoista. Runot kertoivat yksityiselämän kohtauksista mutta laajenivat yksityisestä yhteiskunnalliseen. Laisin aktivismitausta ei jäänyt huomaamatta. Esitys ei silti sortunut yltiöpäiseen julistamiseen, vaan runot antoivat juhlallisen vakavasti ja vähäeleisesti äänen asioille, jotka puolustamista vaativat.
Kuopus, oikealta nimeltään Pietu Wikström, tunnetaan myös rap-artistina. Hänen osuutensa lähenteli varsinaista riimittelyä, mutta riimiin ei takerruttu sisällön kustannuksella. Sanojen äänteellisyydestä haettu rytmi kantoi runoja. Tällä tavoin rinnastettujen sanojen väliltä löytyi ihastuttavan osuvia ja yllättäviä analogioita.
Lavarunoudelle luonteenomainen tunnustuksellisuus oli esityksessä vahvasti läsnä. Se päästi katsojan lähelle, toi esiintyjät lavalle avoimina ja haavoittuvina. Tunnelma oli intiimi muttei kiusallinen, kiitos esiintyjien ulosannin, joka säilyi tyynenä, runo rauhallisen punnittuna.
Lavalla ei valutettu sydänverta, vaan tunteet välittyivät sanoista, yltyvästä ja taantuvasta äänimaisemasta, rytmistä ja sen tahallisesta rikkomisesta. Kokonaisuutena esitys oli intensiivinen, varmaotteinen, kehittyvä ja siksi kiinnostava.
Runo-Kaarina-festivaali: ELE x Iiris & Kuopus, 17.2.2023, Kaarina-talo.
Juttu on alunperin julkaistu Kaarina-lehdessä 22.2.2023.