Suomen ensimmäinen vapaaehtoisesta seksityöstä kertova museonäyttely avaa alan arkea.
Seksityö jos joku on asia, johon liittyy myyttejä, stereotypioita ja voimakkaita mielipiteitä myös niiltä, joilla ei ole alasta omakohtaista kokemusta. Helsingin kaupunginmuseon Horot – Seksityöntekijöiden puheenvuoro -näyttelyn nimikin kertoo, mistä siinä on kyse.
Lähtökohtana on vapaaehtoinen seksityö, joka on nyt ensimmäistä kertaa museonäyttelyn aiheena Suomessa. Se on sinällään arvokasta, vaikka ihan uutta ei sentään ole, että seksityöntekijät saavat edustaa itseään sen sijaan, että heistä puhuttaisiin.
Historiallisena vertailukohtana löytyy esimerkiksi otteita Ilottomat tytöt -dokumentista vuodelta -70, jossa kerrotaan, että haureuden harjoittajat ovat huono-osaisia, asiakkaat reppanoita ja toiminta luonnotonta. Pitkälle on siis tultu, kun museoympäristössä voi tutustua seksityöntekijöiden omiin kertomuksiin työhön liittyvistä hassuista sattumuksista ja asiakkaiden kummista taipumuksista. Yleisön tirkistelynhalua ruokkii myös mahdollisuus konkreettisesti kurkata seksityöntekijän lipastonlaatikkoon tai viestittelyyn asiakkaiden kanssa.
Tilallisesti näyttelyvieras kulkee eteisen ja makuuhuoneen kautta runsaan teksti-, video-, valokuva- ja esinemuotoisen informaation äärelle, jossa
useat päällekkäin kuuluvat ääniraidat voivat vaikeuttaa asiaan paneutumista.
Materiaali muodostaa kuvan työstä, jossa voi päästä nopeasti hyville ansioille – joskin yleisten mielipiteiden ja osin lainsäädännönkin takia työtä tehdään pitkälti salassa ja ulkoapäin voi harvoin arvatakaan, kuka sitä tekee.
Piiloisuuteen liittyy myös turvattomuutta, joten itsestään on osattava pitää huolta. Siihen tarpeeseen seksityöntekijät ovatkin muodostaneet yhteisöjä, jotka jakavat tietoa keskenään ja ovat myös järjestäytyneet vaikuttamaan yhteiskunnalliseen asemaansa ja hakemaan ratkaisuja alan ongelmiin.
Näyttelystä ilmenee myös, kuinka järjestöjen puolella on vastattu siihen, että seksityötä tekevä voi tarvita apua omien oikeuksiensa tuntemiseen. Haavoittuvassa asemassa olevat, kuten päihteitä ongelmallisesti käyttävät tai paperittomat, voivat olla alttiimpia myös seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.
Horot onnistuu näyttämään Helsingistä täällä elävien ihmisten äänellä ulottuvuuksia, jotka ovat useille kaupunkilaisille tuntemattomia. Se onnistuu myös liittämään paikallisia ilmiöitä yhteiskunnallisten ja globaalien muutosten kontekstiin. Mittakaavat täydentävät toisiaan. Näyttelyn tavoitteena on purkaa ennakkoluuloja, ja siihen sillä on hyvät mahdollisuudet.
Horot – Seksityöntekijöiden puheenvuoro. Helsingin kaupunginmuseo (Aleksanterinkatu 16) 5.3. asti. Vapaa pääsy.
Juttu on alunperin julkaistu Ison Numeron tammikuun numerossa 2023.