Kritiikki näkyy! -hankkeella oli ilo tehdä yhteistyötä Helsingin yliopiston teatteritieteen esittävän taiteen kritiikki -kurssin kanssa keväällä 2022.
Opiskelijat tekivät kurssitöinään hankkeen ”Kritiikin uudet tavat” -osa-alueeseen sopivia töitä. Uudet tavat saavat näkyä muodossa tai mediassa, lähestymistavoissa tai näkökulmissa.
Kritiikin uudet tavat pyrkii tuomaan taidekritiikkiä näkyväksi uusilla alustoilla, luomaan uusia näkökulmia ja kirjoitustapoja. Kritiikki ei toki vanhastaankaan rajoitu ainoastaan kirjoitukseen tai perinteiseksi miellettyyn arviotekstiin, vaan monenlaisia muotoja on jo käytössä.
Opiskelijat työskentelivät enimmäkseen ryhmissä, mikä itsessään rikkoo kritiikin kenties vahvinta kaavaa: arvion takana on yleensä yksi ihminen. Julkaistujen töiden joukossa on yksi, jolla on vain yksi tekijä – se taas rikkoo kritiikin perinnettä asiatekstinä, jonka minä on hyvin lähellä kirjoittajaa. Margareeta Laurosen kritiikki 00100ensemblen Hysteria-esityksestä luo erillisen puhujaroolin, teksti tarkastelee esitystä lintuna.
Kritiikin tavallisimmat muodot pitäytyvät keskusteluista teoksen tekijöiden kanssa. Inklusiiivisuus on kuitenkin näkökulma, joka saattaa suroastaan edellyttää tietoa esityksen tekotavoista. Onni Härkönen ja Taisiya Kostyuk yhdistelevät haastattelumuotoa ja teosten vertailua tekstissään Ylioppilasteatterin Kielletty Hedelmä -esityksestä. Mukana on myös haastattelumateriaalia, jonka voi kuunnella tekstin painikkeeksi.
Uudet alustat voivat myös hyvin vaalia kritiikin vakiintuneimpia hyveitä. Matilda Miettisen, Laura Tapion ja Kristiina Vartian videokritiikki on hieno esimerkki tästä. Video on kevyt katsoa, ja silti se sisältää täsmällisiä havaintoja kohdeteoksesta, Caryl Churchillin Sanantuojasta (Kansallisteatteri) tuo mukaan näkökulmia ja kokemuksellisuutta analyysiin.
Kaanoniin ja teatteri-instituutioon sukeltaa Kääk – aina tätä samaa -työryhmä. Podcast keskittyy Espoon kaupunginteatterissa esitettyyn Armageddoniin ja Kansallisteatterissa esitettyyn Red Nose Companyn Aleksis Kiveen. Podcast tuo vahvan näkökulman esityksiin ja vertailee niitä nimenomaan instutionaalisessa kehikossa. Kritiikin syväkatsetta siis!
Dialogimuotoa on kritiikissä jonkin verran. Nelly Hakkarainen ja Aida Piiroinen kirjoittivat dialogin Teatteri Takomon Kipeästä esityksestä. Teksti on puheenomainen ja murteellinen, ja arvelu, hapuilu ja ajattelun prosessit ovat siinä näkyvissä.
Ehkä kaikkein ”uusinta” tapaa kurssilaisten työskentelyssä edusti suhteellisen ison ryhmän kokonaisuus. Parikymmentä kritiikin äärelle kokoontunutta muodostaa jo sinänsä kriittisen massan, josta nousee innostumista, useita näkökulmia ja elävää keskustelua. Kurssilla tehtiin myös töitä, joita ei julkaistu – usein taustalla oli tekijänoikeudellisia syitä.
Kurssin ohjaajana toimi Katri Tanskanen. Julkaisut kokosi ja toimitti Kritiikki näkyy! -hanke. Julkaisukokonaisuuden myötä hanke toivottaa hyvää kesää!