Varsinaissuomalaisten taiteilijoiden uutta tuotantoa esittelevä Turun Taiteilijaseuran vuosinäyttely muodostaa lähes satavuotiaan vaiherikkaan perinteensä. Taiteilijaseuran ja Valokuvakeskus Perin vuonna 2019 perustamassa Turun Taidehallissa on luotu nyt pandemian kurittamasta tilanteesta huolimatta vahvat puitteet vireälle nykytaidekeskukselle.
TTS:n vuosinäyttelyn vaihtuvalla kuraattorilla on vapaus tehdä toteutuksesta näköisensä. Kuvataiteilija ja kuvataiteen lehtori Antero Paavolan otteessa välittyy taiteen moninaisuuden arvostus ja tahto edustaa yhdenvertaisesti alueen taiteilijoita.
Vuosinäyttelyn toteuttamisessa on kestohaasteensa. Mukaansa syleilevästä otteestaan huolimatta osa taiteesta jää väistämättä katveeseen. Tiheä esille pano tapahtuu yksittäisten teosten kustannuksella, ripustus ei juurikaan luo vuorovaikutusta teosten välille, saati rakenna linjauksia suhteessa näyttelykokonaisuuteen ja taiteen ajankohtaisvirtauksiin. Iloisesti moninaisuutta rinnastava irrottelu linjautukoon sellaiseksi.
Parasta on antautua taiteen yllättäville kohtaamisille. Laajassa 90 taiteilijan kattauksessa taiteilijaesittelyiden ja teoskuvausten merkitys korostuu. Kooste ei toimittamattomilta osin anna edustavinta kuvaa tekijöistään. Mukana on myös helmiä, joissa teksti avaa antoisalla tavalla taiteellista ajattelua ja välittää tarpeellisen tiedon.
Inari Raaterova avaa teoksen Kadonnutta aikaa etsimässä (2021) kanssatekstissään taiteen tekemistä moniulotteisesti ajatteluna, todellisuuden jäsentämisenä ja ajan kesyttämisenä. Hiilipiirroksessa ja runossa ajallisuus kristallisoituu elämänkokemusta vasten. Selma Haron päiväkirjanomaisessa taiteilijakirjassa Minulla on vain tämä yksi elämä (2021) puolestaan ilmaisut sulautuvat puhtaaksi tunneintensiteetiksi.
Estetiikka, jossa materiaalin tuntu on yhtä visuaalisen ajattelun kanssa, on vaikuttavaa. Silja Selosen temperamaalaus Urgere (2020) virittää väreillä sekä abstraktia ja figuratiivista yhdistävällä muotokielellä tapahtumallisen latauksen. Taru Salonen visualisoi maalauksellisessa puupiirroksessa teosnimessä kiteyttämänsä Maisema jonka tuntee (2021). Fanny Varjo leikittelee teoksessa Hybridi (2021) ihmiskehon ja luonnon orgaanisen aineksen risteymillä ja syväluotaa niiden tunnevasteita. Jirko Viljasen teoksessa Esileikki (2021) intiimin suhteen luova ja tuhoava dynamiikka on samanaikaisesti läsnä.
Aistivoimaisissa teoksissa avautuu myös vertauskuvallisia mielleyhtymiä. Hannele Peltorinteen installaatiossa Talvipuutarha (2021) tuoksumaisema elää kasvi- ja hyönteisperäisten materiaalien puhkeavissa ja haihtuvissa aromeissa. Annika Kiven valokuvassa Saarni, Fraxinus excelsior (2021) sykkii tämän lähinnä eteläisessä Suomessa esiintyvän kestävyydestä tunnetun puulajin maanalainen juuristo.
Näyttelyä kokoavaa sanomaa välittää formalistisen maalauksen ja käsitetaiteen perinteestä ammentava Toni Hautamäki, joka kiteyttää teoksessaan Diversity (2021) aikamme kriittisen elinehdon eli monimuotoisuuden välttämättömyyden.
Turun Taiteilijaseuran 97. vuosinäyttely. 12.11.–19.12.2021, Turun Taidehalli.
Tämä arvio on julkaistu alunperin Aamuset-kaupunkilehden verkkosivuilla 13.12.2021.