Mikä on kuuluisin könninkello, joka näkyy televisiossa lähes viikoittain? No, sehän on tietysti valtioneuvoston linnan tornikello. Ilmajoen Könnin kellosepistä kuuluisin ja taitavin Jaakko Ala-Könni ja hänen poikansa Juho asensivat kellon vuonna 1822 vasta valmistuneeseen Senaatintaloon. Könnien tekemäkello mittaa edelleen tarkkaa aikaa.
Martti Koskenkorva on toimittanut suvun oltermannikunnan kanssa jykevän suku- ja tietokirjan Könneistä, könniläisistä ja könniläisyydestä. Koskenkorvalta vierähti teoksen parissa nelisen vuotta. Hän on aiemmin kirjoittanut neljä Könnin suvusta kertovaa romaania.
Värikkäässä teoksessa on sivuja yli 600. Sängyssä tapahtuvaan iltalukemiseen ei painavasta Könni-kirjasta ole. Mutta hyvässä valossa pöydän ääressä teoksen monipuolisuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Jonsei piru niin Könni -teoksen rohkeasta taitosta vastaa graafikko Heikki ”Mega” Maunula. Maunulan käsissä sukukirjasta on muovautunut kiehtova taideteos. Laadukkaita kuvia on runsaasti, ja kuvakoot vaihtelevat. Vanhat asiakirjat tuovat teokseen elävyyttä ja historian siipien suhinaa.
Hyviä aikoja eletään juuri nyt
Kirjan toimittaja muistuttaa, ettei vanhoja ja hyviä aikoja ollut olemassakaan. Hyviä aikoja eletään juuri nyt. Nykyihmisillä on kymmenkertaiset resurssit käytössään esivanhempiinsa verrattuna.
Könnin suvun vaiheisiin liittyvät ikävät tapahtumat nuijasota, isoviha, Suomen sota ja Etelä-Pohjanmaankin väestöä moneen kertaan vaivanneet nälkävuodet ja kulkutautiepidemiat.
Könnin tilan ensimmäiset omistajat joutuivat isonvihan aikana venäläisten vangeiksi ja vietiin Turkuun. Vielä 1830-luvulla sukua heikensivät punatauti ja lapsikuolleisuus. Tautikuolleisuus oli tuohon aikaan satakertainen nykyaikaan verrattuna.
Martti Koskenkorva on mahduttanut teokseen runsaasti yleistietoa menneiden vuosisatojen historiasta. Kirjasta selviää muiden muassa, kuinka valmistettiin salpietaria ja miten rautaa jalostettiin. Könnien sukukertomus on myös Suomen maatalouden ja teollisuuden kehityskertomus.
Tornikelloista kirurgisiin kojeisiin
Könnien kellomestarisuvusta löytyy monenlaista osaamista. Taitavat sepät valmistivat erikokoisten kellojen lisäksi ajokaluja aina ruumisvaunuihin
saakka. Könneiltä onnistui myös kirurgisten kojeiden ja upeiden kattokruunujen valmistus.
Könnien valmistamia kelloja löytyy niin Helsingin Tuomiokirkosta (1841), Tampereen vanhasta kirkosta (1835) kuin Ilmajoen kirkon lehteriltä (1817). Viipurin vanhan kirkon kello asennettiin paikalleen 1848. Pari vuotta sitten se kunnostettiin huolella Pietarin Eremitaasin kellolaboratoriossa.
Törnävän ja Orisbergin kartanoista, Vaasan hovioikeudesta, Uudenkaarlepyyn kirkosta ja Isonkyrön uudesta kirkosta löytyvät Yli-Könnin opissa mestariksi kehittyneen Carl Oskar Glasbergin rakentamat tornikellot. Glasberg valmisti tusinan verran kelloja kirkkoihin, kartanoihin ja raatihuoneisiin. Lopulta hänestä tuli paloruiskuja valmistavan tehtaan omistaja Isoonkyröön.
Totta ja tarinaa Könnien urotöistä
Könnin kellot olivat Suomen ensimmäinen brändi ennen kuin tuota ilmaisua edes tunnettiin. Kansan keskuudessa levisi toinen toistaan ihmeellisempää tarinaa. Englannissa järjestettiin kerran kilpailu siitä, kuka pystyy valmistamaan ohuimman silmäneulan. Könnin mestarin takoma neula näytti hieman paksummalta kuin ruotsalaisen sepän. Tuomariston hämmästykseksi Könni kiersi neulansa auki, jolloin sen sisältä putkahti kaksitoista ohuen ohutta neulaa. Kilpailu oli ratkennut!
Kerrottiin myös ihmeellisestä Könnin valmistamasta vipulaitteesta, jolla Ilmajoen kirkko olisi nostettu peräti puolentoista metrin korkeuteen ja sille laitettu uusi kivijalka. Tämä olisi tapahtunut 1830-luvulla. No, ehkä rakennusta nostettiin vain senttejä kerrallaan.
Teoksen mukaan aidon könniläisen kaappikellon tunnistaa signeerauksesta, jolla kelloseppä viimeisteli työnsä. Kellokaapin idea tuli kuulemma Ilmajoen kirkon lehterin kannatinpylväistä. Kaapin mallit jakautuvat kapeaan neitimalliin, pyöreään akkamalliin ja suoralinjaiseen ukkomalliin.
Henkisenä perintönä könniläisyys tarkoittaa teoksen mukaan vaurauden kartuttamista. Könniläiset kartuttivat vuosisatojen mittaan maaomaisuuttaan, osaamistaan ja tiedollista pääomaansa.
Jonsei piru niin Könni, Ilmajoen Könnit – kellomestarien kiehtova elämä, Könnin sukuseura ry, Helsinki 2021.
Teksti: Raimo Hautanen
Kritiikki on ilmestynyt alunperin Ilmajoki-lehdessä 2.6.2021.