”Nuoruuden voimaa ei voi pukea kahleisiin. Me teemme mitä haluumme ja tartumme suuriin unelmiin”, nuoret laulavat ja minä ajattelen pandemiaa. Kaikkea, mitä se on näiltäkin Kaustisella opiskelevilta nuorilta vienyt ja että siinä he nyt kuitenkin ovat: Kansantaiteen keskuksen kalliosalin lavalla avonaisina ja aitoina tekemässä jotain sellaista, mitä rakastavat ja missä ovat riipaisevan hyviä.
Kaustislaista käsialaa oleva kansanmusikaali Henrik – toinen tuleminen kertoo 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvan ikiaikaisen tarinan kielletystä rakkaudesta. Sami Jylhän kynästä peräisin olevaan kertomukseen on nostettu näyttämöllä viitteitä niin Romeoon ja Juliaan kuin Shakespearen näytelmään perustuvaan West Side Story -musikaaliin.
Käsikirjoitus, jossa köyhä runoilija ja papin tytär rakastuvat ei ole maailman omaperäisin, mutta kokonaisuudessaan tarina tavoittaa ja tarjoaa samaistumispintaa. Vanhahtava kieli ja taidolla rakennettu yksinkertainen lavastus kuljettaa katsojan kansallisromanttisiin suomifilmien tunnelmiin, joissa nuorten elämän esteenä seisoo kieltolaki, patriarkaatti, nuhjuinen asenneilmasto ja sisäpoliittiset jännitteet. Ei saa laulaa, ei tanssia, ei tavata ja halata ketä haluaa. Kuulostaako tutulta?
Jos näyttelijät lukiolaisten musikaalissa olisivat heikompia, Ville Ojasen taidokkaasti säveltämä ja tarinan tunnelmia tukeva musiikki olisi esityksen parasta antia. Tanssi- ja laulukohtaukset eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan ne kuljettavat osaltaan kertomusta eteen päin. Ohjaaja Tanja Kupiainen on saanut valjastettua nuorten lavaesiintymisen eleisiin turhautumista ja vapauden kaipuuta. Viimeisen vuoden aikana tunnetila on ollut koronarjoituksista johtuen helppo tavoittaa, mutta on aivan eri asia kääntää tunne lavalla väkeväksi ja uskottavaksi roolisuoritukseksi.
”Milloin alkaa aamu, milloin päättyy yö?” Tuulia Jussinmäki laulaa. Hän on Eino Leinon tumman kaavun varjoista valokeilaan astunut L. Onerva. Yksityiskohta vaikuttaa ensin hieman irralliselta, mutta se onnistuu keräämään yhteen koko esityksen teemoja ja viemään kertomusta yksityisestä yleisemmälle tasolle.
Ohjaus tuo vahvasti esiin naisnäkökulmaa. Patriarkaatti ei määritä ainoastaan sitä, ketä saa rakastaa. Se on myös kahle, joka naisten täytyy murtaa voidakseen nähdä maailmaa ja toteuttaa unelmia. Etenkin papin tytär Aino kokee, ettei hän pysty päättämään omasta tulevaisuudestaan. Pienillä paikkakunnilla elävien on helppo samaistua Ainon, Liisan ja Henrikin kokemukseen, vaikkei enää samalla tavalla eletäkään patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Vaihtoehtojen köyhyyttä koetaan kuitenkin vielä tälläkin vuosituhannella.
Kupiaisen ohjaus on vahvan fyysistä ja se auttaa näyttelijöitä myös musiikin ilmaisussa. Kun tunne on vahvasti läsnä ruumissa, se läikkyy vastustamattomalla aitoudella läpi lauluissa ja värittää laulajien ääntä. Etenkin Ainoa esittävä Henna Passoja ja Liisaa näyttelevä Emmi Eteläperä pääsivät vakuuttavasti roolihahmojensa nahkoihin ja antavat nuoruuden epävarmuuden, rakastumisen, kaipauksen ja turhautumisen näkyä kasvoillaan ja kuulua laulussa, pakottamatta ja ylinäyttelemättä.
Ylinäyttelemiseen eivät kompuroi muutkaan esiintyjät. Touko Kentala rakentaa esiintymisellään mielikuvan rauhallisesta, mutta maailmalle syvästi kaipaavasta runopojasta ja Jaakon rooliin solahtaneen Onni Kivipellon tuikkivat silmät ja ilkikurinen hymy saavat katsojan pysymään Jaakon puolella silloinkin, kun Jaakko tekee tarinassa arveluttavia ratkaisuja.
Teatteri on hetken taidetta, kokonaisvaltainen kokemus. Pelkäsin hetkestä katoavan jotain, kun esitystä seuraa kotona tietokonenäytöltä. Ainutkertaisuus häviää ja kokemus jäisi ontoksi, sieluttomaksi. Onhan se erilaista, kun teatterisavua ei haista, musiikki ei vyöry päälle, salissa istuvan vieruskaverin reaktioita ei voi aavistaa. Mutta että sielutonta ja onttoa? Ei lainkaan. Musiikkilukiolaisten Henrik-musikaali on ainutkertaisen upea näyttö siitä, kuinka ihminen sopeutuu. Yleisökin, kun pääsee eroon omista nuhjuisista asenteistaan.
Satu Hotakainen
Henrik – toinen tuleminen
Kaustisen musiikkilukion opiskelijoiden produktio
Stream julkaistiin 24. huhtikuuta. Katsottavissa 1. toukokuuta saakka.