Tyhjässä museossa on hiljaista, kun astun sisään ensimmäiseen näyttelyhuoneeseen. Näyttely Kadunmiehen päiväkirja esittelee raumalaistaiteilija Kosti Koskisen (1905–1983) taiteellista tuotantoa ja henkilökohtaisia papereita.
Mukana on myös joukko nuorempia taiteilijoita, joiden teokset käyvät vuoropuhelua Koskisen teosten kanssa luoden mielenkiintoista vaihtelua näyttelyyn.
Näyttelyn alussa esitellään Koskista niin taiteilijana kuin ihmisenäkin. Esillä on koulutodistuksia, valokuvia, omakuvia ja muita dokumentteja, jotka muodostavat taiteilijan elämäntarinan samalla näyttäen hänet konkreettisena ihmisenä, jonka elämän ylä- ja alamäet on avattu paljaaksi katselijan silmien eteen.
Näyttelyn alku on vaikuttava, sillä se antaa perspektiiviä muiden teosten tarkasteluun ja analysointiin tuoden samalla esiin mielenkiintoista taustatietoa miehestä maalausten takana.
Esillä olevissa teoksissa toistuu Rauma-teema, ja niin teoksiin kuin näyttelyarkkitehtuurin on sisällytetty värimaailmaa kaupungin vaakunasta. Nämä yksityiskohdat tekevät näyttelystä erinomaisen 50-vuotisjuhlanäyttelyn.
Raumaan perustuvat aiheet myös heijastelevat Koskisen suhdetta kotikaupunkiinsa, jossa hän unelmoi maailman metropoleista.
Toistuvaksi teemaksi nousee Pohjankatu, jota taiteilija kuvasi vuodesta toiseen, eri olosuhteissa eri vivahtein. Mielenkiintoista perspektiiviä Rauma-aiheisiin teoksiin tuo Jenni Yppärilän upea, kolmiulotteisessa muodossa oleva tulkinta nimenomaisesta Pohjankadusta. Yppärilä kuvaa vanhan kaupungin katua nykyaikaisella tekniikalla. Teos sopii kauniisti yhteen Koskisen maalausten kanssa, ja tarjoaa uusia näkökulmia niiden katseluun.
Näyttelyssä taide on koettavissa sekä näkö- että kuuloaistin välityksellä, mikä antaa kulttuurikokemukselle uusia ulottuvuuksia. Alakerran näyttelytilaa elävöittää pianisti Antti Ikosen säestys.
Erityisen onnistuneesti kuvan ja äänen yhdistelmä toteutuu yläkerran näyttelytilassa, jossa on kuultavissa Koskisen 1970-luvulla kirjoittama Kadunmiehen päiväkirja. Äänen teokselle ovat antaneet paikalliset taiteilijat tuoden Koskisen kirjoitukselle jatkuvuutta ja moniäänisyyttä.
Teosten tarkastelu ei käy tylsäksi, sillä yhden tekniikan toistamisen sijaan nähtävillä on monin eri tyylein luotuja teoksia, joiden teemat vaihtelevat akvaariosta raitiovaunuun. Maalauksia voi luonnehtia värien ja siveltimenvetojen juhlaksi, joka yllättää katselijan kerta toisensa jälkeen.
Suurin osa näyttelyn teoksista on toteutettu melko perinteisin tekniikoin, mutta nuorten taiteilijoiden Aleksi Systän ja Ilona Niemen nykytaiteen keinoin toteutetuilla teoksilla on saatu aikaan raikas kokonaisvaikutelma. Ajanmukaisuus näkyy myös näyttelyn arkkitehtuurissa, jossa on mahdollisuuksien mukaan pyritty hyödyntämään edellisten näyttelyiden elementtejä. Järjestely on sekä näyttävä mustine seinineen että ekologinen, mikä on hieno tapa huomioida ympäristön hyvinvointi kulttuurin kautta.
Kadunmiehen päiväkirja on kokemus, joka tarjoaa niin viihdettä kuin ajateltavaa. Näyttelyn asettelu on onnistunut ja pitää kokonaisuuden kiinnostavana. Näyttely muodostaa kokonaisen elämäntarinan tarjoten uusia näkökulmia niin lähiympäristön kuin elämän itsessään tarkasteluun. Hieno kokonaisuus, johon tutustumista voin suositella kaikille.
Näyttelyt
KADUNMIEHEN PÄIVÄKIRJA Kosti Koskisen näyttely Rauman taidemuseossa 16.5. asti. Kuratointi Heta Kaisto ja Henna Paunu. Museo on koronarajoitusten takia suljettu, mutta ensi viikosta lähtien avoinna yksityisesti varaamalla.
Vilma Stenius
Kirjoittaja on Rauman lukion oppilas.
Kirjoitus julkaistaan Kritiikki näkyy! -hankeessa, joka tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu on julkaistu alkuaan Raumalla ilmestyvässä Länsi-Suomi -lehdessä 17.4.2021.