–Mitähän tästä kaikesta tulee? Maailmankirjat ja säät ovat sekaisin. Miten selviämme, tuumiskeli Mikki. Outoja aikoja elettiin 1860-luvulla, vaikka ei ilmastonmuutoksesta ja koronasta mitään tiedettykään.
Kontrahti on Eeva Korpi-Hyövältin esikoisromaani. Kirjailija sai innoituksen tarinaan äitinsä säilyttämästä asiakirjanipusta, josta löytyi muiden muassa 1800-luvun puolivälin käräjäpöytäkirjoja. Papereissa esiintyvät henkilöt ovat kirjailijan sukulaisia. Teoksen päähenkilö Mikki Mikinpoika oli hänen isoisän isänsä.
Korpi-Hyövälti on tehnyt esikoisteostaan varten todella tarkan taustatyön. Jo unhoon painuneet työtavat, juhlat, uskomukset, lasten leikit ja rehevä puheenparsi heräävät eloon Mikki Mikinpojan selviytymistarinassa. Kirjailija osoittaa lähes kansatieteellistä tarkkuutta kuvatessaan vaikkapa tervanpolttoon liittyviä lukuisia työvaiheita.
Taitava kirjoittaja maalaa lukijan iloksi muutamia värikkäitä historiallisia tapahtumia Ilmajoen lähiympäristöstä. Esimerkiksi Östermyran ruukinpatruunan ajelu höyryveneellä pitkin kevättulvan paisuttamaa Kyrönjokea jäi varmaan aikalaisten mieleen ikimuistoisena.
Koronarajoitusten kynsissä kärvistelevä ja tylsistymistään valittava nykykansa ei voi kuvitellakaan, miten rankkaa oli 1850- ja 60-lukujen eteläpohjalaisten elämä nälkävuosien ja kulkutautien kurimuksessa. Eeva Korpi-Hyövälti osaa lämmöllä ja ymmärryksellä asettua esi-isiensä ja -äitiensä nahkoihin ja tulkita uskottavasti heidän mielenliikkeitään. Asiakirjojen nimet saavat lihaa ja luuta ympärilleen.
Torppari Mikki Mikinpoika ja hänen Liisa-vaimonsa menettävät viikon sisällä kolme lastaan rajuna riehuvalle kuumetaudille. Kumaraan painunut Mikki-isä joutuu nikkaroimaan puusta kolme pientä arkkua.
Lääkärinä Eeva Korpi-Hyövälti osaa kirjoittaa uskottavasti kulkutautien oireista ja nälän vaikutuksesta ihmiskehoon. Pahimpien nälkävuosien aikana 1860-luvulla Ilmajoen pitäjää rasittivat omien köyhien, sairaiden ja orpojen lisäksi kaukaakin tulleiden kerjäläisten laumat.
Kirjailija on ripotellut tekstiin kuin lukijaa härnätäkseen muutamia murresanoja, jotka eivät aukene muille kuin eteläpohjalaisille. Puhutaan syrpyksistä, soholoista ja kluttaantumisesta. Toki nuo näppärät murreilmaisut on suomennettu teoksen lopussa. Sieltä löytyvät myös vanhojen mittayksiköiden selitykset ja lähdeluettelo.
Taiteilija Elina Korpi-Hyövälti, kirjailijan tytär, on tehnyt kirjaan ajan henkeen istuvan päällyksen. Myös kansien sisäsivuilla olevat tärkeät kartat ovat taiteilijan käsialaa.
Kontrahti oli lukuelämyksenä mukaansa imaiseva. Luin teosta kuin jännitysromaania. En uskaltanut lukea kaikkein hirveimmistä nälkävuosista 1866-68 enää illalla yötä vasten. Karmeimmat ajat piti jättää aamuun.
Eeva Korpi-Hyövälti kirjoittaa täsmällisesti ja kauniin monivivahteista kieltä. Kontrahti on suomalaisten historiaa, jota ei kannata unohtaa.
Raimo Hautanen
Eeva Korpi-Hyövälti, Kontrahti, Warelia Kustannus Oy, 2021
Arvio on ilmestynyt Ilmajoki-lehdessä 17.2.2021. Kritiikki näkyy! tukee paikallislehtiä ympäri Suomen lähikritiikin julkaisemisessa.
