Tervetuloa Kritiikki näkyy -hankkeen tuoreille verkkosivuille ja ensimmäisen blogimerkinnän pariin.
Kritiikki näkyy! on Suomen arvostelijain liiton toteuttama ja Koneen säätiön rahoittama kolmivuotinen hanke, joka ottaa selvää kritiikin tilanteesta, luo mahdollisuuksia elävälle kritiikkikulttuurille ympäri Suomea, luo kontakteja lähialueille ja lähestyy kritiikkiä kansalaistaitona. Yksi hankkeen tärkeistä tavoitteista on ajatella kulttuurikeskustelua laajasti kritiikin piiriin kuuluvana. Kritiikkiä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla – ei vain lehtien arvosteluiksi nimetyissä jutuissa.
Minä olen Maaria. Olen aloittanut hankkeen koordinaattorina lokakuun alusta, sitä ennen olen toiminut kriitikkona viitisentoista vuotta ja päätoimittanut kirjallisuuslehti Nuorta Voimaa.
Minusta tuntuu, että jokin kulttuurikeskustelussa alkoi muuttua suunnilleen viitisen vuotta sitten. Ainakin itse jouduin ajattelemaan työtäni kriitikkona eri tavalla kuin aiemmin. Esseisti Koko Hubara kirjoitti vuoden 2016 Finlandia-palkinnon voittaneesta romaanista Oneiron (Laura Lindstedt) kulttuurisen omimisen näkökulmasta.
Hubara toi kritiikin piiriin jonkin sellaisen näkemisen tavan, joka on tavallaan tuttu feministisistä tulkinnoista, mutta vielä jotain muuta. On aivan pätevää feminististä kritiikkiä esimerkiksi puhua siitä, miltä naishamot näyttävät mieskatseen läpi, ja mitä seurauksia sellaisten hahmojen vallitsevuudella on. Mutta Hubara tulikin nopeasti tunnetuksi ihmisenä, joka haluaa yksiulotteisesti rajoittaa taiteen vapautta, sen sijaan että olisi tullut tunnetuksi ihmisenä, joka teki uudenlaisen avauksen kirjallisuuskeskusteluun. Tähän Hubara otti itsekin kantaa myöhemmin tekstissä, joka on julkaistu mm. Toiseus 101 –antologiassa (Urbanapa, 2016).
Ajattele professoria, millaisen henkilön näet?, kysyy Essed. Entä kun ajattelet kriitikkoa, millaisen henkilön näet?
Alankomaalainen rasismintutkija, professori Philomena Essed puhuu kulttuurisesta kloonauksesta ja rasismista luennossaan (2018). Kulttuurinen kloonaus merkitsee että jotain toimintakaavaa pyritään kopioimaan toisaalle, kuten yrityselämän managerialistista mallia yliopistoihin 2000-luvun aikana, määrittelee Essed. Mutta ajatus on laajempi. Millaiseen muottiin on vaikkapa intellektuellin tai neron sovittava?
Ajattele professoria, millaisen henkilön näet?, kysyy Essed. Entä kun ajattelet kriitikkoa, millaisen henkilön näet? Kuten Essedin esimerkki, yliopisto, myös kritiikki luo yhteiskuntaa. Millaista tietoa se tuottaa? Mitä pidetään kompetenssina? Millaista kritiikin tuottamaa tietoa pidetään olennaisena, ketä pidetään hyvänä kriitikkona?
Kuka määrittelee sen, mitä taidetta tai kulttuuria koskevaa puheenvuoroa pidetään kritiikkinä, ja mikä taas pannaan vaikkapa nettikohun, huutokuoron tai aktivistien nimiin? Jälkimmäisessä tapauksessa näkökulmaa ei pidetä olennaisena, koska sen esittäjät muuttuvat kasvottomiksi näppäimistöntakojiksi tai yhden asian puolustajiksi. Yhteen sivistykseen ja yhdenlaiseen pätevyyteen tukeutuminen sulkee muita sivistyksiä tuntevia ulos.
Ja samalla kun intellektuelliksi, professoriksi tai kriitikoksi sopivan henkilön kuva kloonautuu, samalla kun pätevältä vaikuttava puheenvuoro kloonautuu, käy näin myös sosiaaliselle todellisuudelle epätasa-arvoisuuksineen: ellet ole imenyt juuri tiettyä tietoa itseesi, et ole sivistyksen piirissä, etkä ole pätevä.
Millainen näkökulma on olennainen, tai mikä leimataan vain huudoksi ja kitinäksi? Sen sijaan että kriitiikistä – täällä missä meritoituneesti jo olemme – katsotaan (T)oisia, kritiikkiä itseään voi katsoa toisin.
Kritiikki näkyy -hankkeen Toisin katsottu kritiikki tarttuu muun muassa näihin kysymyksiin – kritiikin ja kriitikon suhde luokkaan, yhteiskunnalliseen asemaan, ruumiisiin, taiteen instituutioihin on toisin katsomisen lähtökohta. Toisin katsottu kritiikki antaa näkökulmia ja työkaluja kritiikkiin.
Kriitikon vastaanotolle voi varata ajan minkä tahansa kritiikkiin liittyvän pulman tai keskustelunaiheen kanssa.
Pian käynnistyy myös Kritiikkiklinikka. Järjestämme kriitikon vastaanoton kahdesti kuukaudessa. Kriitikon vastaanotolle voi varata ajan minkä tahansa kritiikkiin liittyvän pulman tai keskustelunaiheen kanssa. Vastaanotto on suunnattu kaikille kritiikistä kiinnostuneille, innostuneille ja suuttuneille, mutta erityistä huolta kannamme kriitikoista. Vastaanotto tarjoaa mahdollisuuden saada kommentteja keskeneräiseen tekstiin ja keskustella siitä kollegan kanssa. Ensimmäinen kerta on joulukuussa, kannattaa seurata tiedotusta!
Hyvä kriitikkoyhteisö, tervetuloa mukaan hankkeeseen. Minuun saa ottaa yhteyttä (yhteystiedot täällä), kysellä, ehdotella ja antaa palautetta. Hankkeen tavoitteena on paitsi toteuttaa asioita noin kolmen vuoden aikana, myös juurruttaa käytäntöjä ja ideoita. Hankkeen muista osa-alueista myöhemmin lisää, pikaisen käsityksen saa tältä sivulta .
Hanketta voi seurata näillä verkkosivuilla. Julkaisemme sisältöä säännöllisesti. Seuraa myös sosiaalista mediaa, kritiikki näkyy myös Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa.