Kritiikki näkyy! -hankkeen virallisena kirjeenvaihtajana toimii Niilo-Liisa Rastas. Hahmon luoja, näyttelijä Laura Rämä tutkii työssään kosketusta.
Näyttelijä Laura Rämän klovnihahmo Niilo-Liisa Rastas vieraili SARVin tilaisuudessa ensimmäisen kerran keväällä 2018, kun hän kävi pitämässä RED TALKin SARVin Kriitikkopäivässä. Sen jälkeen Rastas on syventynyt taidekritiikkiin niin antaumuksellisesti, että virallisen kirjeenvaihtajan pestiä olisi ollut mahdotonta antaa kenellekään muulle.
Rämän mukaan kritiikki on tärkeä osa taiteen prosessia. “Kaikki mitä näyttämölle asetetaan luo merkityksiä, muokkaa elämämme arvoja ja asenteita. Kritiikki on tärkeä osa tätä prosessia. Kritiikki – yhtälailla kuin taide – on kosketuksissa olemista taiteeseen, tekijöihin, yleisöön, lukijoihin. Siksi on tärkeää, että kritiikkiä kehitetään, jotta turvataan sen moninaisuus ja saavutettavuus.”
Rämän näyttelemisessä yhdistyvät harvinaisen tavaton uteliaisuus ja pyrkimys ajatella sekä laajoja utopioita että ihmisen haurautta, epäonnistumista ja häpeää tutkiskeleva klovneriaa. Hän on seurannut omia polkujaan Inarista Berliiniin, lastensairaalasta laitosteattereihin ja yliopiston tutkijoille esitetystä dokumenttiteatterista nykyrunon pariin.
Vahvimmin taustalla vaikuttaa klovneria.
Klovni käynnistää tilanteen
Klovni on ihmettelijä. Pelkästään ihmettelemällä pystyy jo suistamaan totuttua maailmaa uuteen suuntaan. Näyttelijänä Rämä pikemminkin laittaa asioita liikkeelle kuin asettuu valokeilaan. Haastattelussaan Helsingin Sanomille Rämä kuvaili työtään vuonna 2016 näin:
”Kaikkein selkeimmin se tulee esille, kun teen sairaalaklovneriaa. Minä en esitä pääosaa, vaan potilaat, joiden kanssa toimin. Klovnina vain käynnistän tilanteen. Jos saan lapsen edes sekunniksi unohtamaan kivun, olen onnistunut.”
Teatteri-lehdessä syksyllä 2018 Rämä kertoi omasta praktiikastaan Säkön kirjoittamassa haastattelussa vielä lisää: ”Näyttelemisessä tärkeintä on, ettei kapsahda itsestäänselvyyksiin vaikkapa siinä, mitä sukupuoli tarkoittaa tai millainen ihminen on.”
Rämää kiinnostaa ennen muuta näyttämö, esiintyi hän sitten pellenä, musikaalitähtenä, nykydraamassa tai ilmastonmuutoksesta kertovassa dokumentaarisessa esityksessä. Hänen esiintymisestään jää mieleen lämpö sekä älykäs, vapauttava huumori ja omaperäisyys. Rämälle onkin tärkeää lukea yleisöä.
”Näyttämö sijaitsee katsojan ja esiintyjän suhteessa.”
Kohtaaminen on kosketusta
”Opiskellessani Nätyllä luin muun muassa feministiteoreetikko Luce Irigarayn tekstejä ja löysin niistä vastakaikua klovnifilosofiaan. Irigaray puhuu ihmettelystä ihmisen kykynä luoda tilaa itsensä ja toisen väliin. Ajattelenkin näyttelijäntyötä ventovieraanvaraisuutena – toisen kohtaamisen kunnioituksena – ikään kuin kosketuksena.”
Kosketus on Rämälle aina kahdensuuntaista, nopea sopimus minun ja sinun välillä. Toisen kohtaaminen on Rämälle kosketusta, vaikka mitään näkyvää koskettamista ei tapahtuisikaan.
”Kun suhtaudun kohtaamiseen kosketuksena, kaikki se, mitä sinun ja minun välillä juuri nyt tapahtuu, aktivoituu erityisellä tavalla yhteisessä välitilassamme. Kohtaamisen eettinen ote, toisen kunnioitus vahvistuu.”
Esiintyessään hän voi tarkastella välitilaa, joka syntyy ihmettelyn myötä. ”Ikään kuin kosketan sitä läsnäolollani. Kosketuksen välitilassa on mahdollista tapahtua neuvottelua, sopimuksia, kysymistä ja muuttumista.”
Taide on Rämälle kosketuksissa olemista sen kanssa, mikä on vasta hahmottumassa.
”Teen omasta ruumiistani materiaalia, jolloin minun on helpompi tehdä tietoisempia valintoja. Kun kyseenalaistan ilmiselvinä pidetyt liikkeet ja tuon samalla näkyväksi niitä, niin silloin asioita on myös mahdollista muuttaa.”
Siten pieni harjoite ei ole mikään pelkästään tekninen asia vaan tiukasti kiinni koko siinä maailmankuvassa, mitä näyttelijä kantaa mukanaan.
Rämää innostaa myös relaatioestetiikka, jonka mukaan taideteokset pyrkivät perustumaan kohtaamisiin, joiden merkitys käsitellään kollektiivisesti pikemmin kuin kulutetaan yksityisesti. Myös Doreen Masseyn ajatukset siitä, että erilaiset sosiaaliset yhteen tulemisen muodot muodostavat erityisen paikan, ovat hänelle tärkeitä.
”Yhteen tuleminen voi olla myös henkisen yhteyden kokemista, joten se ei vaadi katsekontaktia tai muutakaan näkyvää kosketusyhteyttä.”
Vuonna 2016 Vuoden nuoreksi näyttelijäksi valittu Laura Rämä on valmistunut näyttelijäksi vuonna 2011 Tampereen Nätyltä. Hän on näytellyt muun muassa Rovaniemen ja Joensuun kaupunginteattereissa, kiertänyt Rospuutto-ryhmän kanssa Lapissa, ollut mukana P**lluralli-yhteistötaideteoksen luomisessa mm. Pyhäjärven täydenkuun tansseihin, näytellyt Kiasma-teatterissa, järjestänyt Olohuoneteatteria ja viimeksi näytellyt Q-teatterin Pääomani-esityksessä.